Mainos
Mainos

Blogi

05.04. 09:41

Haukattu omena

Raamattu alkaa maailman synnystä kertomisella. Tämän jälkeen siirrytään paratiisiin ja vertauskuvalliseen kertomukseen paratiisin ihmisistä ja synnistä. Siellä ihminen puhutaan ympäri haukkaamaan hedelmää, josta ei pitänyt haukata. Jotenkin historian saatossa kaikille on muodustunut mielikuva siitä, että hedelmä on juuri omena, vaikka sitä ei Raamatussa mainitakaan. Kuitenkin juuri tuosta paratiisin hedelmästä Steve Jobs halusi muotoilla yhden tunnetuimmista logoista.

Logon tarina ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, vaan se alkaa toisesta maailmansodasta. Siellä englantilainen koodinpurkaja Alan Turing oli ratkaisevassa asemassa purkamassa saksalaisten salakielikoodia, enigmaa. Sotastrategian takia koodia ei heti otettu käyttöön ja sodan kauheudet jatkuivat. Tuska siitä, että sodan ratkaisevat tiedot ovat käytössä, mutta eivät käytettävissä, oli varmasti valtava. Lisäksi Turing oli homoseksuaali. Tuon ajan yhteiskunta ei moista hyväksynyt ja paljastuessaan se olisi johtanut kastraatioon. Lopulta hän haukkasi omenaa, johon oli itse laittanut myrkkyä.

Jos saat kuulla jonkun hätkähdyttävän tiedon toisesta ihmisestä, miten käytät sen tiedon? Tuollainen esimerkki käytännön elämästä on omiaan kertomaan tiedon kaksijakoisuudesta. Alan Turingista ja tiedon kaksijakoisuudesta halusi myös Steve Jobs muistuttaa meitä logollaan.

 

Kommentoi vieraskirjaan!
19.03. 09:03

Tuntemattomien rappu

Olen yrittänyt opetella asumaan kaksiota isommassa talossa. Nykyään se onnistuu jo ihan kelvollisesti, mutta aluksi tuntui oudolta. Oudolta siksi, että nyt keittiö, olohuone, ruokahuone, makuuhuone, aula ja eteinen ovat eri huoneita. Asiat eivät ole näpeissä ja aamulla avattu lehtikin voi olla niin monessa paikassa hukassa. En siis ihmettele lainkaan, että yksiöiden suosio rakentamisessa on kasvava. Yksiöasumiseen liittyy kuitenkin yksi outo asia, nimittäin olematon naapurituttavuus.

Aikanaan ihmiset asuivat tiiviisti ja saman katon alla saattoi olla montakin perhettä. Erillisiä huoneita ei ollut kovin montaa ja yksinäisyys oli outous. Nykyään ihmiset asuvat vähintäänkin yhtä tiiviisti, mutta silti he eivät aina tunne edes kaikkia samassa rapussa asuvia ja se aiheuttaa ongelmia. Tuntemattomilta ei pyydellä kovin mielellään apua, kun kahvipuruja ei riitä aamukahviin. Tuntemattomien kanssa ei keskustella säätä tärkeämmistä asioista. Tuntemattomia kohtaan on ennakkoluuloja.

Kommentoi vieraskirjaan!
21.02. 10:00

Tuhansia tunteja roskakoriin

Olin aikanani hyvin ylpeä änäri-taidoistani. Olin käyttänyt peliin paljon aikaa ja minua oli vaikea voittaa. Sitten tuli vuosi 2006 ja skill stick- uudistus. Olisi pitänyt opetella uusi tapa pelata, jos olisi halunnut pärjätä, mutta aikaa siihen ei enää ollut.

Jälkeenpäin olen miettinyt niitä tuhansia tunteja, joita peliin laitoin. Mitä jos olisin opetellut jonkun muun taidon? Kuinka hyvä olisin seisomaan käsilläni? Osaisinko soittaa kitaralla kaikki Maidenin biisit? Olisinko saanut kirjoituksista parempia arvosanoja? Kukaan ei kysele PS2 NHL- taidoistani, mutta minulta kyllä kysellään, että osaanko vielä soittaa haitaria? Pystynkö tekemään edes kärrynpyörän? Mitäs aineita sinä lukiossa kirjoitit ja millä arvosanoilla?

Välillä somessa roikkuessani nämä vanhat pohdintani palautuvat mieleen ja sitten lähden tekemään jotain muuta, jotta en taas kadottaisi aikaa.

Kommentoi vieraskirjaan!
12.12. 20:38

Yhdet viisaat sanat

Itsenäisyyspäivänä oli lehdessä joku vanha Väinö Linnan haastattelu. Siinä hän vertasi sen ajan elämää valintamyymälään. Ajatus oli, että ei kai ihmisen arvo ole siinä, että onko sillä uusi takki tai auto ja mitenkä ne kaikki sopivat yhteen. Vuosia on tuosta haastattelusta jo kulunut, mutta silti minulle esitellään 1500€ kenkiä jotenkin erityisinä. Sanoin kaverille, että minulle hän ajatuksineen on paljon kenkiä tärkeämpi.

Ja sitten siinä haastattelun loppupuolella oli nämä viisaat sanat:" Paljosta voimme luopua, menettämättä yhtään mitään."

Kommentoi vieraskirjaan!
15.11. 17:15

Laulu, joka kosketti #1

 Selailin taas uusia biisejä Sporifystä. Huomasin, että Juliet Jonesin Sydämeltä oli tullut uutta materiaalia. Hiukan hommaa ihmettelin, kun tiesin, että laulajaa vaivaa vakava Parkinsonin tauti. Kävi ilmi, että hän lauloi vain yhdessä biisissä ja muissa lauloi joku tunnettu laulaja, siksi bändin nimi olikin "Sydänystävät". Sanoitukset olivat kuitenkin laulajan aiemmin tekemisä biisejä.

Laulu, joka kolahti jo heti otsikosta oli:" Ei tarvitse ajaa kahtasataa". Laulu kertoo simppelisti onnellisuudesta tai oikeastaan siitä, kuinka pienistä asioista se koostuu. Ne vaan pitää oppia huomaamaan.

Kommentoi vieraskirjaan!
31.10. 08:51

Yksi listaus

Bongasin seuraavan listan:

Päästä irti

- Turhista tunteista

- Ihmisistä, joiden seurassa on paha olla

- Itsesyytöksistä

- Odotuksista

Sitten olet vapaa

 

Lista oli Igssä Nuorten Exitin profiilissa, mutta siitä ei käynyt ilmi sen laatijaa. Minuun kolahti etenkin tuo kohta:"Ihmisistä, joiden seurassa on paha olla". Eräässä koulun ryhmäyttämistilanteessa huomasin miettiväni, miten juuri nuo ovat kavereita? Nuoret olivat ihan eri puusta veistettyjä, toinen johti ja toinen tuli sitten vaan hiljaa perässä. Heidän taustojaan en tiennyt. Ehkä oli muutettu jostain toiselta paikkakunnalta hiljattain, eikä oltu ehditty tutustua vielä kehenkään muuhun. Ehkä oltiin oltu lapsuudesta asti kavereita, eikä vielä oltu tajuttu sitä, että ollaan kasvettu ihan eri suuntiin.

Mietintäni päättyivät toteamukseen, että korkeintaan pari vuotta vielä menee, sitten heidän kaverisuhteensa on enää vain muisto. Yksi riparikesäkin voi muuttaa kaiken.

Kommentoi vieraskirjaan!
24.10. 20:01

Uskon varassa

Fysiikan Nobel-palkinto sai minut miettimään sitä, kuinka paljon uskoa tarvitaan tieteen tekemiseen. Voitto meni gravitaatioaaltoja tutkineelle tiedemiesryhmälle. Ensimmäiset aallot havaittiin todistetusti pari vuotta sitten. Sitä ennen niitä ei kai ollut olemassa. Tai olivat ne, mutta eivät todistetusti. Niinpä tutkijoiden ei auttanut muu, kuin aloittaa tutkimus uskon varassa.

Kommentoi vieraskirjaan!
29.08. 19:18

Matkalevyraati

Rippikoulun kokoontumisen jälkeen lupauduin kyyditsemään nuoria Pappilaan. Matkalla keskusteltiin musiikista ja oletuksena oli, että papin tai vastaavan autossa kuunnellaan virsiä tai vähintäänkin joitakin hengellisiä lauluja. Yllätyksenä tuli se, että levysoittimella oli tällä kertaa Metallicaa. Kommenteista päättelin, että virret olisivat olleet mieluisampaa kuunneltavaa.

Poikani pohti keväällä, että millaista musiikkia voisi viedä ala-asteen levyraatiin? Mieleeni palasi se vastaava tilanne, jossa eräs luokkatoverini soitti Iron Maidenin Aces high- biisin. Ajattelin, että tätä musaa on pakko saada lisää. Silloin ei ollut streamauspalvelua avattavaksi, vaan piti jollain konstein päästä Tampereen kauppoihin uusia levyjä ostamaan. Tuon kokemuksen levyraadista jaoin jälkikasvuni kanssa ja sain hänet pohtimaan valintaansa hiukan tarkemmin. Mielestäni musiikkituntien levyraadit ovat juuri silloin parhaimmillaan, kun niissä kuulee jotain hyvää uutta musiikkia. Siksi Metallicakin soi koko matkan Pappilaan.

Hauskaa stereotypiaa vahvistaakseni olisin kyllä voinut soittaa virsiäkin. Etenkin Edelmanin Virsiä 3- levyllä oleva versio virrestä 510 on ehdoton suosikkini. Sen voi vaikka laittaa kaihoisasti soimaan järvenrantakalliolla auringon laskiessa. Tuo levy oli kuitenkin jossain toisaalla, joten matkalevyraati jäi kovin yksipuoliseksi.

Lutherin mukaan musiikilla on oma tiensä ihmisen sydämeen. Tuohon vanhaan ajatukseen on helppo yhtyä lempimusiikkia kuunnellessaan. Sävelten ollessa oikeat, ei musiikin lajilla ole väliä. Tie tunteiden syvyyksiin aukeaa tällöin, kuin itsestään.

Kommentoi vieraskirjaan!
03.06. 18:06

Vuosi Demissä

Joskus minulle perusteltiin, ettei nettiin voi mennä kohtaamaa nuoria, koska kontakti jää silloin pinnalliseksi. Työ nuorten parissa netissä oli siis kommentoijan mielestä turhaa. Olin jo silloin hänen kanssa eri mieltä. Tässä blogejani ja vastauksiani miettiessä olen havainnut, että käytän niihin välillä enemmän aikaa, kuin mitä yhteen keskusteluun kasvotusten. Silloin se on kaikkea muuta, kuin pinnallista. Jossain kohdin pidän kohtaamisia netissä jopa suuremmassa arvossa, kuin kasvotusten kohtaamisia.

Pitkän kevään korvalla tuli vähitellen tunne siitä, että minut on hyväksytty demujen joukkoon. Kirjoittelu täällä ei ole tuntunut työltä ja vielä vähemmän tuon huomion jälkeen. Tuntuu kummalliselta, että jopa lisäsin demumiitin kalenteriini, vaikka en ole varma ehdinkö silloin Helsinkiin. Ehkä se kuitenkin kertoo siitä, että vuosi täällä on ollut minulle merkityksellinen. Toivon, että myös lukijoilleni.

Kommentoi vieraskirjaan!
12.05. 09:14

Rammstain ja Foo Fighters eivät ole mitään

 Radiomainoksessa sanottiin, että Vain Elämää keikka jäähallissa on vuoden odotetuin esiintyminen. Huomasin naureskelevani ääneen, sillä olin juuri miettinyt Foo Fighterssin keikkalippujen ostoa. Suomessa esiintyvät tänä vuonna ainakin Rammstein, RHCP, Guns&Roses ja Deep Purple. Kissin keikka taisi olla jo. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että sana "odotetuin" sopisi VE-keikkaa paremmin johonkin muuhun noista edellämainituista.

 Olen opetellut kyseenalaistamaan kaikki sellaiset perustelut, joissa sanotaan jotain seuraavista: "Aina on tehty... Monien mielestä.... Kaikki käyttävät..." Niiden käyttäminen kuulostaa korvissani samalta, kuin sanat:"Haluan antaa sanoilleni nyt näennäistä painoarvoa". Mainoksessa käytetty adjektiivi kuuluu tässä tapauksessa samaan sarjaan. Asioista luvataan liikaa silloin, kun ne ovat: parhaimpia, halvimpia, kauneimpia, helppokäyttöisimpiä ja odotetuimpia.

Kommentoi vieraskirjaan!

Sivut

×

Selaimesi kaipaa päivityksen

Hei, uusi demi.fi on suunniteltu toimimaan moderneilla web-selaimilla. Suosittelemme päivättämään selaimesi uudempaan versioon. Halutessasi voit jatkaa omalla vastuullasi.