Mainos
Mainos

Blogi

29.08. 19:18

Matkalevyraati

Rippikoulun kokoontumisen jälkeen lupauduin kyyditsemään nuoria Pappilaan. Matkalla keskusteltiin musiikista ja oletuksena oli, että papin tai vastaavan autossa kuunnellaan virsiä tai vähintäänkin joitakin hengellisiä lauluja. Yllätyksenä tuli se, että levysoittimella oli tällä kertaa Metallicaa. Kommenteista päättelin, että virret olisivat olleet mieluisampaa kuunneltavaa.

Poikani pohti keväällä, että millaista musiikkia voisi viedä ala-asteen levyraatiin? Mieleeni palasi se vastaava tilanne, jossa eräs luokkatoverini soitti Iron Maidenin Aces high- biisin. Ajattelin, että tätä musaa on pakko saada lisää. Silloin ei ollut streamauspalvelua avattavaksi, vaan piti jollain konstein päästä Tampereen kauppoihin uusia levyjä ostamaan. Tuon kokemuksen levyraadista jaoin jälkikasvuni kanssa ja sain hänet pohtimaan valintaansa hiukan tarkemmin. Mielestäni musiikkituntien levyraadit ovat juuri silloin parhaimmillaan, kun niissä kuulee jotain hyvää uutta musiikkia. Siksi Metallicakin soi koko matkan Pappilaan.

Hauskaa stereotypiaa vahvistaakseni olisin kyllä voinut soittaa virsiäkin. Etenkin Edelmanin Virsiä 3- levyllä oleva versio virrestä 510 on ehdoton suosikkini. Sen voi vaikka laittaa kaihoisasti soimaan järvenrantakalliolla auringon laskiessa. Tuo levy oli kuitenkin jossain toisaalla, joten matkalevyraati jäi kovin yksipuoliseksi.

Lutherin mukaan musiikilla on oma tiensä ihmisen sydämeen. Tuohon vanhaan ajatukseen on helppo yhtyä lempimusiikkia kuunnellessaan. Sävelten ollessa oikeat, ei musiikin lajilla ole väliä. Tie tunteiden syvyyksiin aukeaa tällöin, kuin itsestään.

Kommentoi vieraskirjaan!
03.06. 18:06

Vuosi Demissä

Joskus minulle perusteltiin, ettei nettiin voi mennä kohtaamaa nuoria, koska kontakti jää silloin pinnalliseksi. Työ nuorten parissa netissä oli siis kommentoijan mielestä turhaa. Olin jo silloin hänen kanssa eri mieltä. Tässä blogejani ja vastauksiani miettiessä olen havainnut, että käytän niihin välillä enemmän aikaa, kuin mitä yhteen keskusteluun kasvotusten. Silloin se on kaikkea muuta, kuin pinnallista. Jossain kohdin pidän kohtaamisia netissä jopa suuremmassa arvossa, kuin kasvotusten kohtaamisia.

Pitkän kevään korvalla tuli vähitellen tunne siitä, että minut on hyväksytty demujen joukkoon. Kirjoittelu täällä ei ole tuntunut työltä ja vielä vähemmän tuon huomion jälkeen. Tuntuu kummalliselta, että jopa lisäsin demumiitin kalenteriini, vaikka en ole varma ehdinkö silloin Helsinkiin. Ehkä se kuitenkin kertoo siitä, että vuosi täällä on ollut minulle merkityksellinen. Toivon, että myös lukijoilleni.

Kommentoi vieraskirjaan!
12.05. 09:14

Rammstain ja Foo Fighters eivät ole mitään

 Radiomainoksessa sanottiin, että Vain Elämää keikka jäähallissa on vuoden odotetuin esiintyminen. Huomasin naureskelevani ääneen, sillä olin juuri miettinyt Foo Fighterssin keikkalippujen ostoa. Suomessa esiintyvät tänä vuonna ainakin Rammstein, RHCP, Guns&Roses ja Deep Purple. Kissin keikka taisi olla jo. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että sana "odotetuin" sopisi VE-keikkaa paremmin johonkin muuhun noista edellämainituista.

 Olen opetellut kyseenalaistamaan kaikki sellaiset perustelut, joissa sanotaan jotain seuraavista: "Aina on tehty... Monien mielestä.... Kaikki käyttävät..." Niiden käyttäminen kuulostaa korvissani samalta, kuin sanat:"Haluan antaa sanoilleni nyt näennäistä painoarvoa". Mainoksessa käytetty adjektiivi kuuluu tässä tapauksessa samaan sarjaan. Asioista luvataan liikaa silloin, kun ne ovat: parhaimpia, halvimpia, kauneimpia, helppokäyttöisimpiä ja odotetuimpia.

Kommentoi vieraskirjaan!
04.04. 20:32

Tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kehuja

Ensimmäisessä keskustelussani http://www.demi.fi/keskustelut/syvalliset/mista-tulet-iloiseksi#.WOPT46L... kävi ilmi, etten oikein ole osannut kiinnittää huomiota ihmisten ulkonäköön. Olen nyt ainakin muutaman kerran onnistunut tässä, mikä on siis parempi, kuin aiempi nollan tulos. Kehitystä on siis tapahtunut.

Satuin kuitenkin Jenni Pääskysaaren luennolle, jonka jälkeen jäin miettimään, että kuinka paljon se, että kehumme toistemme ulkonäköä asettaa meille lisää paineita siitä, millaisia meidän pitäisi olla? Olemmeko siis kauniita ja komeita vain kampaamokäyntien ja uusien vaatteiden ostamisen jälkeen?

En kuitenkaan ajatellut lopettaa kauneuden kehumista. Ehkä kuitenkin pyrin useammin siihen, että kehun jonkun taitoja, ominaisuuksia, arvoja tai ajatuksia. Jos sitä siis kehuisikin niitä asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä, mutta vaativat hiukan enemmän ihmisen tuntemista.

Kommentoi vieraskirjaan!
22.03. 09:28

Luopumisia

Tein lopullisen valinnan urastani seurakunnan nuorisotyön ja lastensuojelun välillä opiskeluiden loppuvaiheessa hakiessani paikkaa nykyisestä seurakunnastani ja kieltäyessäni toisesta tarjouksesta. Oli pakko luopua yhdestä mielenkiintoisesta tilaisuudesta, jotta pystyi tarttumaan toiseen.

Perheen perustaminen oli yhteinen päätös. Sitä ennen olin päättynyt luopua omasta ajastani ja antaa sitä toiselle ihmiselle. Nyt jo pidemmän aikaa sitä entistä omaa aikaani on tullut jaettua vielä  kahdelle muullekin. Se tarkoittanut sitä, että kaikkia maailman juttuja ei ole voinut harrastaa, eikä ihan kaikkiin mielenkiintoisiin touhuihin ole ollut aikaa tarttua. Eräänlaista luopumista sekin on.

Juuri nyt olen yrittänyt luopua kiireisistä aamuista. Olen onnistunut siinä aika hyvin, kunhan vaan muistan mennä ajoissa nukkumaan. Olen yrittänyt luopua myös tietyistä arjen ärtymyksen hetkistä, mutta siinä on vielä tekemistä. Pitäisi oppia ennakoimaan paremmin tulevaa, jotta onnistuisin siinä paremmin. Paljon kuitenkin on auttanut se, että jaksaa viedä roskat ajoissa roskikseen ja siivoaa tiskit heti, kun niitä alkaa muodostumaan.

Juuri nyt luopumieni asioiden tilalle olen saanut paremmin nukuttuja öitä, aikaa lukea aamun lehden, puhtaita aamupuurokattiloita ja paremman tuoksun tiskipöydän alakaappia aukoessani. Työstä ja etenkin perheestä olen saanut niin paljon, ettei tämä palsta riitä niiden asioiden kirjoittamiseen.
Harvemmin tulee kuitenkaan mietittyä sitä, että juuri jostakin luopuminen on tuonut tilaa niille uusille tärkeille asioille, jotka on sitten saanut. Juuri tähän aikaan vuodesta sitä voisi miettiä.

Kommentoi vieraskirjaan!
20.02. 10:00

Roskapostia

Istun koulun käytävällä ja odottelen kokeen alkamista. Kyselen vaivihkaa itseltäni, että olenkohan nyt kerrannut riittävästi, jotta selviäisin. Mielessäni lista huonosti kerratuista kohdista kasvaa ja lopulta alan kyseenalaistamaan taitoni.

Tiedän, että törmään tänään siihen tyttöön. Käyn suihkussa, harjaan hampaat, pukeudun tyylikkäimpiin kouluvaatteisiini ja mietin vielä muutamat hauskat sanat, joita voisin tervehdyksen lomassa heittää. Koulun pihalla alan kuitenkin epäillä touhujani ja suustani tipahtaa ne ihan tavalliset morot. Koko aamun suunnitelma menee mönkään, kun olen antanut epäilyksilleni vallan.

Olen alkanut kutsumaan tällaista ihmisen sisäistä viestittelyä roskapostiksi. Se on turhaa, ajatuksia täyttävää ja vie huomion pois oleellisesta. Pitäisi kehitellä joku suodatin, jolla nuo roskapostiajatukset saisi ohitettua, jotta paremmille tulisi tilaa. Ehkä noissakin tilanteissa olisi hedelmällisempää miettiä sitä, missä on hyvä, kuin sitä, missä luulee olevansa huono.

Kommentoi vieraskirjaan!
09.02. 09:43

Doping-pyöräilijän viisaus

Jännittävissä kohdissa, ahdistavissa tilanteissa, päättäväisyyden horjuessa ja silloin, kun pitää saada itsestään kaikki ja enemmänkin irti muistelen tätä pyöräilijä Lance Armstrongin viisautta: "Kärsimys on hetkellistä."

Armstrong on Tourin seitsemän kertaa voittanut pyöräilijä ja voisin kuvitella, että ylämäkeen runtatessaan hän on saattanut pyöritellä tuollaista ajatusta päässään. Ylämäki on nyt, mutta kohta se taittuu. Kärsimys ei kestä enää pitkään, kohta helpottaa.

Kirjoitin tämän viisauden muistiin silloin, kun Armstrong jäi kiinni dopingista. Oikeastaan kokonaisuudessaan ajatus meni näin:" Kärsimys on hetkellistä. Se voi kestää minuutin tai tunnin tai päivän tai vuoden, mutta lopulta se tyyntyy ja jotain muuta tulee sen tilalle. Mutta jos luovuttaa, kärsimys kestää ikuisesti." Se päättäväisyys, jonka Armstrong oli oppinut kilpaillessaan, oli siirtynyt voimaksi myös arkisen elämän vaikeuksien keskelle.

Kommentoi vieraskirjaan!
31.01. 19:38

Masentunut, taidoton ja ruma

 Muistan lukeneeni tarinan ilveilijästä. Se meni jotenkin niin, että mies tuli keskustelemaan masennuksestaan. Hetken keskustelun jälkeen hänelle sanottiin, että menisi katsomaan kaupunkiin tullutta ilveilijää. Hän on kuulemma niin hauska, että saa kaikki hyvälle mielelle. Mies kuunteli ehdotusta, mietti hetken ja sanoi:"Minä olen tuo ilveilijä."

Joku nuori kertoi ihailevansa jotain jääkiekkoilijaa, joka kuulemma on maailman paras. Monella mittapuulla hän onkin paras, mutta silti hän kertoi käyvänsä keskustelemassa siitä, että hän kokee olevansa huono.

En liioin ole lakannut ihmettelemästä sitä koulun tyttöä, jota kaikki koulun pojat pitivät kauniina, mutta silti hän ei itse pitänyt itseään erityisen kauniina.

Meillä jokaisella on siis nuo huonot hetkemme. Mitkä ovat ne asiat, jotka auttavat meidät niistä oli? Varmaa ainakin on se, että todellisen ystävän tunnistaa juuri siitä, että se on huonoinakin päivinä valmis olemaan tukena.

Kommentoi vieraskirjaan!
17.01. 18:52

Muutto

 Luulin olevani iloinen, kun pääsemme muuttamaan uuteen ja isompaan kotiin, mutta en ollut täysin oikeassa. Jollain kummallisella tasolla olen kiintynyt vanhaan kotiimme, vaikka se ahdas onkin. Ongelman ydin on kuitenkin ehkä siinä, että tavat ja käytännöt menevät nyt uusiksi. Mielessä on pelko siitä, että tietty rutiininomainen helppous on menetetty ja tilalle tulee outo arki, jonka käänteitä ei osaa aavistaa. Olo on epämukava.

Kummalliseksi asian tekee se, että joskus silloin kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, tätä pelkoa ei ollut. Oli ilo siitä, että lopulta sitä ollaan omillaan ja saa itse luoda arkensa. Oli uskallusta heittäytyä tuntemattomaan.

Niin sitä ihminen vaan kiintyy tuttuihin rutiineihinsa.

Aiheet:

Kommentoi vieraskirjaan!
10.01. 18:14

Lupauksia

Karkkilakko, netflixlakko, liikunnan aloittaminen tai mitä näitä tavallisia lupauksia nyt onkaan? Uuden vuoden aikana ehtii tehdä monenlaista varsinkin, kun asiaa ajattelee tammikuussa.

Vuosien saatossa on tullut luvattua monenlaista, mutta ainoastaan kerran olen onnistunut uudenvuodenlupauksen pitämään. Päätin olla vuoden syömättä makkaraa missään muodossa. Silloin elin opiskelijakämpässä ja täytin jääkaappini itse, joten kun en sinne kyseisiä tuotteita ostanut, niin lupaus oli helppo pitää.

Nyt en luvannut mitään. Siinä on ainakin se hyvä puoli, ettei ennen joulua ole taas huonoa omaatuntoa siitä, ettei taaskaan suureen ääneen lausuttuja sanoja ole onnistunut pitämään. Sen sijaan olen päättänyt tehdä asioita. Lisäksi annan tilaa sille, että tuleva vuosi vielä muokkaa niidenkin asioiden tärkeysjärjestyksiä.

Kommentoi vieraskirjaan!

Sivut

×

Selaimesi kaipaa päivityksen

Hei, uusi demi.fi on suunniteltu toimimaan moderneilla web-selaimilla. Suosittelemme päivättämään selaimesi uudempaan versioon. Halutessasi voit jatkaa omalla vastuullasi.