Mainos

Millaista on vaihto-oppilaana? Inspiroiva matkapäiväkirja USA:sta

Millaista on vaihto-oppilaana? Inspiroiva matkapäiväkirja USA:sta

Miten pärjätä vaihdossa tai kielimatkalla? Voiko introvertti nauttia loputtomista uusista tuttavuuksista ja tapahtumista? Eevi Gustafsson kertoo, millaista oli viettää kolme viikkoa ulkomailla.
maailmankartta

"Pääni löi tyhjää. En olisi koskaan uskonut suostuvani asumaan kolme viikkoa käytännössä tuntemattomien luona Yhdysvalloissa, ennen kuin olin jo heidän tila-autonsa takapenkillä. Ensimmäisen pysähdyspaikan jälkeen puristin kädessäni Starbucksin jääteemukia, jossa oli enemmän jäitä kuin juomaa.

Ulkona oli lähes 30 astetta lämmintä, ja matkaa Michiganista Washington DC:hin oli jäljellä vielä viitisen tuntia.  Miten tällaisiin tilanteisiin pitäisi suhtautua?

 

Olen aina ollut introvertti - viettänyt iltapäivät mieluummin yksin lukiessa kuin kavereiden kanssa kaupungilla. Ala-asteen jälkeen epäsosiaalisuus rapisi vähän, mutta jäljelle jäi uusien tilanteiden pelko sekä oman tilan tarve.

Eivät ne minua rajoita, jarruttavat vain hieman. Makaan mieluummin sikiöasennossa mukavuusalueellani kuin lähden koettelemaan rajojani ja tiedän, etten ole ainoa.

Suunnittelimme äitini kanssa Amerikan-matkaa, kun ajatus siitä, että kahden viikon jälkeen perheeni jättäisi minut pariksi viikoksi tuttavapariskunnallemme, alkoi itää. ”Mikäs siinä”, ajattelin. Kolmen viikon aikataulu oli suunnitelman tasolla mahtavan kuuloinen: BBQ-juhlia, ihmisten tapaamista, baseball-peli, päiväleiri, yökylä kirjekaverilla, elokuvissa käyntiä, museoita, ravintolaillallisia.

Vasta perillä tajusin, että tuo kaikki edellytti sosiaalisten kontaktien solmimista vieraalla kielellä, ylimääräisen huomion herättämistä (mistä en ole koskaan pitänyt) ja useita noloja hiljaisuuksia. Ensimmäisenä iltana katsoin isäntäpariskuntani sohvalla Jeopardya jäätelöä syöden ja mietin, mihin olin itseni laittanut.

Mutta paluuta ei ollut, oli syöksyttävä pää edellä eteenpäin.

 

Joka päivä toi uusia haasteita. Miten syödä aamupalapannarit oikeaoppisesti? Miten vastata ihmisille, kun he kehuvat kielitaitoani? Kuinka vältän hiljaiset hetket automatkoilla? Ensimmäiset päivät harhailin paikasta toiseen jääteetä lipittäen ja pää hieman sekaisin tapahtumien tahdista. Minut esiteltiin päivittäin jokaiselle, naapureista kassatyttöihin. Kaikki olivat kiinnostuneita minusta ja kuulumisistani.

Kun ostin Harry Potter -karkkeja Barnes & Noblesta, myyjä kysyi, mihin Tylypahkan tupaan kuulun. Diner-aterian päätteeksi tarjoilijamme halusi halata minua. Kaiken sen ohella englanti alkoi luistaa ja mieli rentoutua. Stressasin illallista kirjekaverini perheen kanssa koko päivän, mutta heidän lähdettyään olo oli käsittämättömän vapautunut.

Silloin tajusin ensimmäisen kerran, miten hyvältä pelkojen voittaminen tuntuu.

 

Kaiken sosiaalisen pyörityksen keskellä on tärkeä löytää rentoutumiskeino. Minulle se tarkoitti iltoja omissa oloissani. Asuin talon kellarikerroksessa, jossa oli kaikki: pyykkitupa, minijääkaappi, kylpyhuone, TV. Joka ilta vetäydyin alakertaan iltaruuan ja Jeopardyn jälkeen, tein itselleni Arnold Palmerin (puolet jääteetä ja puolet lemonadea, suosittelen kokeilemaan), peseydyin ja suljin verhot. Sitten vietin omaa aikaa.

Kirjoitin päiväkirjaa joka ilta, sillä tuollaiset muistot ovat liian arvokkaita hukkaan heitettäviksi. Sitten katselin Frendejä tai Disney-leffoja. Joinain iltoina valvoin myöhään ja katsoin telkkarista Tonight show'ta. Seuravana aamuna olin taas valmis uusiin haasteisiin. Kaikki sujui, tajusin, paremmin kuin olin odottanut. Olin DC:ssä jo kuin kotonani.

 

 

Romahdin vasta viimeisenä iltana. Olin juuri vetäytynyt tapani mukaan alakertaan ja istuskelin sängylläni, kun kaikki pyyhkäisi ylitseni: koti-ikävä, huomisen lentomatkan pelko, haikeus lähdöstä ja matkan aikana kertynyt ahdistus. Uutiset levottomuuksista ja ammuskeluista iskivät tajuntaani kaiken muun sivussa.

Olin ehkä kymmenen minuuttia kuin myrskyn keskellä, istuin vain sängyllä ja nieleskelin kyyneleitä. Sitten laitoin kuulokkeet korvilleni ja annoin Ed Sheeranin palauttaa elämäniloni. En ahdistunut enää sinä päivänä, mutta nukuin levottomasti. Seuraavana aamuna istuin autossa matkalla New Yorkin lentokentälle, Dunkin’ Donutsin paperipussi sylissäni ja päiväkirja täynnä muistoja.

 

Ikävöin yhä DC:tä. On totta, että jouduin moniin noloihin ja outoihin tilanteisiin, eikä niihin turru, vaikka niin ehkä luulisi. Ne vain oppii hyväksymään. Se, mitä matka opetti, on paljon suurempaa kuin kolmen viikon aikana tuntemani jännitys. Ensinnäkin huomasin, että oikeastaan ymmärrän englantia aika hyvin ja että minulla itse asiassa on aika hyvä aksentti.

Mikä parasta, paikalliset eivät odottaneet minulta niinkään paljon, vaan jaksoivat olla vilpittömän yllättyneitä taidoistani. Opin liioittelemaan puhuessani, viljelemään sellaisia sanoja kuin marvellous ja amazing sekä hymyilemään leveästi, koko ajan. Minusta tuli baseball-fani yhdessä illassa. Sain tietää, että pannukakkujen väliin tulee voipaloja ja päälle vaahterasiirappia, ja että kuulumisia kysyttäessä vastataan great eikä fine.

 

Ennen kaikkea tajusin, että selviän kaikesta. Koska miksen muka selviäisi?

Jännitys ja pelko siitä, ettei osaa tai selviä, hidastavat meitä koko ajan. Joitain riskejä on kuitenkin otettava, muuten elämä menee hukkaan. Siispä: ensi kerralla, kun sinulla on mahdollisuus tehdä jotain uutta, tee se. Muuten kadut kuitenkin."

 

Vinkit vaihtoon tai kielimatkalle 

 

1. Älä ahdistu

Kulttuurisokki tulee kaikille, ja siitä pääsee yli. Tee itsellesi lamaannuksen varalle soittolista voimaannuttavasta musiikista ja kiva Pinterest-taulu täynnä pelkkiä hymyilyttäviä kuvia.

 

2. Järjestä omaa aikaa

Lataa akkuja, mieti omia asioitasi, Skypetä kavereiden kanssa. Joskus oman kielen kuuleminenkin helpottaa.

 

3. Ime tietoa ympäriltäsi

Pane merkille paikallisten tavat, puhetyyli ja eleet. Matkan jälkeen olet maan kulttuurin asiantuntija!

 

4. Älä pelkää noloja tilanteita

Niitä tulee kuitenkin. Mieti asiaa tältä kantilta: jokaisesta mokasta, ahdistuneesta hiljaisuudesta ja jäätymisestä saa hauskan tarinan kerrottavaksi. Älä unohda kirjoittaa päiväkirjaa, niin voit nauraa sattumuksille jälkikäteen.

 

5. Ota ilo irti joka hetkestä

Olet tavallaan paikallinen mutta myös turisti. Ota kuvia, shoppaile, syö ja tutustu ihmisiin, kun paikan päällä kerran ollaan. Tartu joka tilaisuuteen, et ehkä saa niitä enää koskaan.

Lisää juttuja

×

Selaimesi kaipaa päivityksen

Hei, uusi demi.fi on suunniteltu toimimaan moderneilla web-selaimilla. Suosittelemme päivättämään selaimesi uudempaan versioon. Halutessasi voit jatkaa omalla vastuullasi.