Mainos
Mainos
Mainos

Nuoren murheita

14.11.2017 21:53
(1/5)
Hei,

Laitan taas kertaaleen tunteistani tänne mutta olen siis 14-vuotias neiti ja juuri tunteiden myrskyssä.

Paras ystäväni on suhteessa ja itse on vielä sinkku. Olen erittäin onnellinen ystäväni puolesta!.. Mutta tunnen itseni niin yksinäiseksi... Kavereita minulla piisaa kyllä mutta silti.. Uskon teidän tietävän mitä meinaan.

Minä tunsin jonkin aikaa yhteen luokkalaiseeni poikaan ihastumisen tunteita (mm. Katseet kohtaa jolloin sanat menee sekasin) mutta kerran kun olin taas hiukan maassa ja katseemme kohtasi.. En tuntenut mitään. Pelkää surua. Pelästyin itse sitä hiukan koska se tunne tuli niin äkkiä. Itkin tämän asian takia yksi ilta mutta päätin että olen vahva ja katson jos kiinnostuisin vasta lukion puolella (eli 1,5 vuoden päästä) mutta välillä tuntuu vaan niin yksinäiseltä.

Mutta eihän tämä poika ole ollut ainoa pikku ihastukseni. Yksi poika lähetti minulle viestiä kesälomalla ja kertoi nähneensä minut yhessä kaverini insta kuvassa ja sitä kautta lähettänyt minulle viestiä. Annetaan tälle pojalle nimeksi vaikka Jacob (koska miks ei xD) niin aloin jutella ahkeraan tahtiin Jacobin kanssa ja tutustuimme toisiimme kunnes siirryimme snäpin puolelle. Hänellä on ihana luonne ja eikä näkökään ole kummoinen. Olemme hyvin saman henkisiä ja olimme useasti "kysy ja vastaa" (joo en tiiä xD) niin aloimme loppujen lopuksi puhua ihastuksista jne. Sitten kerran kerroin kaverilleni hänestä. (annetaan nimeksi Aada(ELI HÄN EI OLE SE PARAS KAVERINI)) Kerroin että tunnen pientä ihastusta Jacobia kohtaan ja hän oli myös maininnut että on ihastunut elämässään kahteen tyttöön. Joku ketä en tunne ja toista Jacob ei suostunut kertomaan. Aada sanoi tähän että minun pitäisi ihmeessä kysyä olenko minä se toinen ihastus ja minä sitten kysyin ja Jacob vastasi "ehkä, ehkä ei". Noh päädyin sitten viikon parin päästä kertomaan omista tunteistani hänelle. (ei jukra se jännitti) Hän sitten kysyi että miten jatkamme sitten tästä eteenpäin elikkä hän hyväksyi tunteeni. Sanoin että minulle se on ihan sama ja olin super iloinen!! Hän kuitenkin asuu toisella paikkakunnalla.. Häntä alkoi jonkun takia ahdistamaan ja sanoin että hän saa miettiä aamuun. Aamulla odotin ja odotin kunnes hän laittoi että kaukosuhde ei välttämättä toimisi.. Myönnyin ja sanoin että ymmärrän täysin.. Silti..Olin surullinen ja pidättelin itkua koko päivän. Hän ei snäpännyt enempää sinä päivänä. Seuraavana päivänä hän laittoi etten toivottavasti itkenyt paljoa ja sanoin että en nyt paljoa. Sen jälkeen snäppäsimme tavalliseen tahtiin.

Kun koulut alkoi emme snäpänneet.. Kunnes nyt eilen (13.11.17) hän laittoi snäppiä. Hän ihmetteli miksen ollut snäpännyt ja luulin että hän oli kyllästynyt minuun mutta totuus olikin ettei hän vain viittinyt koska en itsekkään laittanut. Päätimme että arki kiireiltä järkevin vaihto ehto oli se että snäppäilemme viikonloppuisin ja se kävi hänelle. Olen erittäin iloinen että alamme pian taas snäppäillä.

Ainut mysteeri on se että.. Eihän nyt tunteeni ole häntä kohtaan paljoa kadonneet. On hänessä pikkuisia miinus puolia mutta muuten pidän hänestä! Piyäisikö minun joskus taas ehdottaa suhdetta? Ehkä sitten luokion aikoihin? Kysyä jos hän tulisi minun paikka kunnalleni koska täällä on paljon parempi opiskella kuin hänen koska hän asuu ns. Kylässä. Tyyliin 2-3 tunnin matkan päässä. Mitä te ehdotatte? Miten toimin?
Hei,

Laitan taas kertaaleen tunteistani tänne mutta olen siis 14-vuotias neiti ja juuri tunteiden myrskyssä.

Paras ystäväni on suhteessa ja itse on vielä sinkku. Olen erittäin onnellinen ystäväni puolesta!.. Mutta tunnen itseni niin yksinäiseksi... Kavereita minulla piisaa kyllä mutta silti.. Uskon teidän tietävän mitä meinaan.

Minä tunsin jonkin aikaa yhteen luokkalaiseeni poikaan ihastumisen tunteita (mm. Katseet kohtaa jolloin sanat menee sekasin) mutta kerran kun olin taas hiukan maassa ja katseemme kohtasi.. En tuntenut mitään. Pelkää surua. Pelästyin itse sitä hiukan koska se tunne tuli niin äkkiä. Itkin tämän asian takia yksi ilta mutta päätin että olen vahva ja katson jos kiinnostuisin vasta lukion puolella (eli 1,5 vuoden päästä) mutta välillä tuntuu vaan niin yksinäiseltä.

Mutta eihän tämä poika ole ollut ainoa pikku ihastukseni. Yksi poika lähetti minulle viestiä kesälomalla ja kertoi nähneensä minut yhessä kaverini insta kuvassa ja sitä kautta lähettänyt minulle viestiä. Annetaan tälle pojalle nimeksi vaikka Jacob (koska miks ei xD) niin aloin jutella ahkeraan tahtiin Jacobin kanssa ja tutustuimme toisiimme kunnes siirryimme snäpin puolelle. Hänellä on ihana luonne ja eikä näkökään ole kummoinen. Olemme hyvin saman henkisiä ja olimme useasti "kysy ja vastaa" (joo en tiiä xD) niin aloimme loppujen lopuksi puhua ihastuksista jne. Sitten kerran kerroin kaverilleni hänestä. (annetaan nimeksi Aada(ELI HÄN EI OLE SE PARAS KAVERINI)) Kerroin että tunnen pientä ihastusta Jacobia kohtaan ja hän oli myös maininnut että on ihastunut elämässään kahteen tyttöön. Joku ketä en tunne ja toista Jacob ei suostunut kertomaan. Aada sanoi tähän että minun pitäisi ihmeessä kysyä olenko minä se toinen ihastus ja minä sitten kysyin ja Jacob vastasi "ehkä, ehkä ei". Noh päädyin sitten viikon parin päästä kertomaan omista tunteistani hänelle. (ei jukra se jännitti) Hän sitten kysyi että miten jatkamme sitten tästä eteenpäin elikkä hän hyväksyi tunteeni. Sanoin että minulle se on ihan sama ja olin super iloinen!! Hän kuitenkin asuu toisella paikkakunnalla.. Häntä alkoi jonkun takia ahdistamaan ja sanoin että hän saa miettiä aamuun. Aamulla odotin ja odotin kunnes hän laittoi että kaukosuhde ei välttämättä toimisi.. Myönnyin ja sanoin että ymmärrän täysin.. Silti..Olin surullinen ja pidättelin itkua koko päivän. Hän ei snäpännyt enempää sinä päivänä. Seuraavana päivänä hän laittoi etten toivottavasti itkenyt paljoa ja sanoin että en nyt paljoa. Sen jälkeen snäppäsimme tavalliseen tahtiin.

Kun koulut alkoi emme snäpänneet.. Kunnes nyt eilen (13.11.17) hän laittoi snäppiä. Hän ihmetteli miksen ollut snäpännyt ja luulin että hän oli kyllästynyt minuun mutta totuus olikin ettei hän vain viittinyt koska en itsekkään laittanut. Päätimme että arki kiireiltä järkevin vaihto ehto oli se että snäppäilemme viikonloppuisin ja se kävi hänelle. Olen erittäin iloinen että alamme pian taas snäppäillä.

Ainut mysteeri on se että.. Eihän nyt tunteeni ole häntä kohtaan paljoa kadonneet. On hänessä pikkuisia miinus puolia mutta muuten pidän hänestä! Piyäisikö minun joskus taas ehdottaa suhdetta? Ehkä sitten luokion aikoihin? Kysyä jos hän tulisi minun paikka kunnalleni koska täällä on paljon parempi opiskella kuin hänen koska hän asuu ns. Kylässä. Tyyliin 2-3 tunnin matkan päässä. Mitä te ehdotatte? Miten toimin?
Mainos
14.11.2017 22:13
(2/5)
Voi lapsirakas, todennäkösesti unohat ton jäbikän ja löydät lukiosta liudan muita jätkiä.

Mihinkää suhteisii ei oo mikään kiire, sul on koko elämä edes. Ja seurustella ei pitäs vaan, koska ei haluu ns. jäädä frendiensä varjoon. Mäki tossa iässä aina murehdin et jäänköhä ikusesti yksin, ei kukaa tykkää musta, kaikil muil tulee olee joku. Mut sit vaan lakkasin vatvomasta ja toivoin vaa et joskus löytyy joku. Keskityin vaa kouluun ja harrastukseen mut sit yhtäkkii mun elämään tuli kaverin kautta yks tosi mukava jätkä ja just nähtii porukal ja meil oli ihana jengi parin mun treenikaverin kaa ja tän jätkän ja sit sen kaverin, joka oli mun treenikaverin poikaystävä. Jossai vaihees sit juteltii tosi paljon tän jätkän kans ja paljastu et molemmat tykkää toisistaa. Se oli tosi kiva kesä, harmi vaa et vaik olin naiivi ja aattelin et siin vois ny olla sitä jotai nii sit se kusi asiat (en jaksa selittää koko asiaa mut vissii homma kariutu ku se oli nii ujo ja aina kyseli nähtäskö kahestaa mut viime hetkel peru et ehkä ei ollu vaa valmis mihkää) mut saimpaha kesäromanssin vaikkei halei pidemmälle mentykkää :D

Mut se oli tärkee merkkipaalu mun elämään, koska se oli eka, josta tiesin että tykkäs musta ja ekan kerra mäki tunnustin tykkääväni jostakusta, yleensä jään vaa kattelee etäämmältä.

Mut toi sun tilanne vaikuttaa ehkä hiukan epätoivoselta, ellette saa kaukosuhdetta toimimaa mut lukioon tuskin kestää. Ehit törmää monii muihinki jos toi ei mee säätöö pidemmälle.

Niinku sanottu, ei oo mikää kiire ja ite en oo ny täst paskakaupungist kesän jälkee löytäny kiehtovii tyyppei mut toivon et lukiost löytyis.
Mut älä kadota toivoas, kunnollisia löytyy kyllä, ei hätii!

t: 15v, koht 16v tytteli
Voi lapsirakas, todennäkösesti unohat ton jäbikän ja löydät lukiosta liudan muita jätkiä.

Mihinkää suhteisii ei oo mikään kiire, sul on koko elämä edes. Ja seurustella ei pitäs vaan, koska ei haluu ns. jäädä frendiensä varjoon. Mäki tossa iässä aina murehdin et jäänköhä ikusesti yksin, ei kukaa tykkää musta, kaikil muil tulee olee joku. Mut sit vaan lakkasin vatvomasta ja toivoin vaa et joskus löytyy joku. Keskityin vaa kouluun ja harrastukseen mut sit yhtäkkii mun elämään tuli kaverin kautta yks tosi mukava jätkä ja just nähtii porukal ja meil oli ihana jengi parin mun treenikaverin kaa ja tän jätkän ja sit sen kaverin, joka oli mun treenikaverin poikaystävä. Jossai vaihees sit juteltii tosi paljon tän jätkän kans ja paljastu et molemmat tykkää toisistaa. Se oli tosi kiva kesä, harmi vaa et vaik olin naiivi ja aattelin et siin vois ny olla sitä jotai nii sit se kusi asiat (en jaksa selittää koko asiaa mut vissii homma kariutu ku se oli nii ujo ja aina kyseli nähtäskö kahestaa mut viime hetkel peru et ehkä ei ollu vaa valmis mihkää) mut saimpaha kesäromanssin vaikkei halei pidemmälle mentykkää :D

Mut se oli tärkee merkkipaalu mun elämään, koska se oli eka, josta tiesin että tykkäs musta ja ekan kerra mäki tunnustin tykkääväni jostakusta, yleensä jään vaa kattelee etäämmältä.

Mut toi sun tilanne vaikuttaa ehkä hiukan epätoivoselta, ellette saa kaukosuhdetta toimimaa mut lukioon tuskin kestää. Ehit törmää monii muihinki jos toi ei mee säätöö pidemmälle.

Niinku sanottu, ei oo mikää kiire ja ite en oo ny täst paskakaupungist kesän jälkee löytäny kiehtovii tyyppei mut toivon et lukiost löytyis.
Mut älä kadota toivoas, kunnollisia löytyy kyllä, ei hätii!

t: 15v, koht 16v tytteli
14.11.2017 22:29
(3/5)
Tässä vaan ihmettelen sitä että mitä suuria kiireitä 14-vuotiailla on ettei ehdi viestejä laittamaan arkena? :'D eikö ois luonnollisempaa jutella spontaanisti jos kerran kiinnostusta löytyy, miksi siihen täytyisi sopia joku aika? Veikkaan ettei kovin moni etenkään teidän iässä saa pidettyä tollaista kuviota aktiivisena 1,5 vuotta kunnes sitten ehkä pääsette toisianne lähemmäs, mutta jos haluatte yrittää niin mikäs siinä. Kannattaa ehkä kuitenkin selvittää mitkä tän tyypin fiilikset juttuanne kohtaan olisi nykyään ennen kun innostut liikaa.
Voithan sä kysellä mitä ajatuksia hänellä on jatko-opintojen suhteen vaikka siihen valintaan tuskin voit todellisuudessa vaikuttaa; hän menee minne tahtoo, minne pääsee ja minkä hän ja vanhempansa parhaaksi näkee. Missä hän asuisi jos opiskelisi paikkakunnallasi, jos koti on 2-3h matkan päässä, jos ei vaikkapa koe olevansa henkisesti eikä varallisestikaan valmis yksinasumiseen, tai saa siihen lupaa?
Tässä vaan ihmettelen sitä että mitä suuria kiireitä 14-vuotiailla on ettei ehdi viestejä laittamaan arkena? :'D eikö ois luonnollisempaa jutella spontaanisti jos kerran kiinnostusta löytyy, miksi siihen täytyisi sopia joku aika? Veikkaan ettei kovin moni etenkään teidän iässä saa pidettyä tollaista kuviota aktiivisena 1,5 vuotta kunnes sitten ehkä pääsette toisianne lähemmäs, mutta jos haluatte yrittää niin mikäs siinä. Kannattaa ehkä kuitenkin selvittää mitkä tän tyypin fiilikset juttuanne kohtaan olisi nykyään ennen kun innostut liikaa.
Voithan sä kysellä mitä ajatuksia hänellä on jatko-opintojen suhteen vaikka siihen valintaan tuskin voit todellisuudessa vaikuttaa; hän menee minne tahtoo, minne pääsee ja minkä hän ja vanhempansa parhaaksi näkee. Missä hän asuisi jos opiskelisi paikkakunnallasi, jos koti on 2-3h matkan päässä, jos ei vaikkapa koe olevansa henkisesti eikä varallisestikaan valmis yksinasumiseen, tai saa siihen lupaa?
15.11.2017 06:58
(4/5)
meitsivain_:Voi lapsirakas, todennäkösesti unohat ton jäbikän ja löydät lukiosta liudan muita jätkiä.

Mihinkää suhteisii ei oo mikään kiire, sul on koko elämä edes. Ja seurustella ei pitäs vaan, koska ei haluu ns. jäädä frendiensä varjoon. Mäki tossa iässä aina murehdin et jäänköhä ikusesti yksin, ei kukaa tykkää musta, kaikil muil tulee olee joku. Mut sit vaan lakkasin vatvomasta ja toivoin vaa et joskus löytyy joku. Keskityin vaa kouluun ja harrastukseen mut sit yhtäkkii mun elämään tuli kaverin kautta yks tosi mukava jätkä ja just nähtii porukal ja meil oli ihana jengi parin mun treenikaverin kaa ja tän jätkän ja sit sen kaverin, joka oli mun treenikaverin poikaystävä. Jossai vaihees sit juteltii tosi paljon tän jätkän kans ja paljastu et molemmat tykkää toisistaa. Se oli tosi kiva kesä, harmi vaa et vaik olin naiivi ja aattelin et siin vois ny olla sitä jotai nii sit se kusi asiat (en jaksa selittää koko asiaa mut vissii homma kariutu ku se oli nii ujo ja aina kyseli nähtäskö kahestaa mut viime hetkel peru et ehkä ei ollu vaa valmis mihkää) mut saimpaha kesäromanssin vaikkei halei pidemmälle mentykkää :D

Mut se oli tärkee merkkipaalu mun elämään, koska se oli eka, josta tiesin että tykkäs musta ja ekan kerra mäki tunnustin tykkääväni jostakusta, yleensä jään vaa kattelee etäämmältä.

Mut toi sun tilanne vaikuttaa ehkä hiukan epätoivoselta, ellette saa kaukosuhdetta toimimaa mut lukioon tuskin kestää. Ehit törmää monii muihinki jos toi ei mee säätöö pidemmälle.

Niinku sanottu, ei oo mikää kiire ja ite en oo ny täst paskakaupungist kesän jälkee löytäny kiehtovii tyyppei mut toivon et lukiost löytyis.
Mut älä kadota toivoas, kunnollisia löytyy kyllä, ei hätii!

t: 15v, koht 16v tytteli

Joo ymmärrän.. Taidan olla hiukan mustasukkanen mun frendille..

Mutta! Pidän pään pystys ja odottelen rauhassa sitä oikeaa aikaa! Kyllä se sieltä sitten tulee kun on tullakkseen :D (tuun kyl ehk epäröimää mut luen tän niin saanpahan lisä puhtia ^^)
meitsivain_:Voi lapsirakas, todennäkösesti unohat ton jäbikän ja löydät lukiosta liudan muita jätkiä.

Mihinkää suhteisii ei oo mikään kiire, sul on koko elämä edes. Ja seurustella ei pitäs vaan, koska ei haluu ns. jäädä frendiensä varjoon. Mäki tossa iässä aina murehdin et jäänköhä ikusesti yksin, ei kukaa tykkää musta, kaikil muil tulee olee joku. Mut sit vaan lakkasin vatvomasta ja toivoin vaa et joskus löytyy joku. Keskityin vaa kouluun ja harrastukseen mut sit yhtäkkii mun elämään tuli kaverin kautta yks tosi mukava jätkä ja just nähtii porukal ja meil oli ihana jengi parin mun treenikaverin kaa ja tän jätkän ja sit sen kaverin, joka oli mun treenikaverin poikaystävä. Jossai vaihees sit juteltii tosi paljon tän jätkän kans ja paljastu et molemmat tykkää toisistaa. Se oli tosi kiva kesä, harmi vaa et vaik olin naiivi ja aattelin et siin vois ny olla sitä jotai nii sit se kusi asiat (en jaksa selittää koko asiaa mut vissii homma kariutu ku se oli nii ujo ja aina kyseli nähtäskö kahestaa mut viime hetkel peru et ehkä ei ollu vaa valmis mihkää) mut saimpaha kesäromanssin vaikkei halei pidemmälle mentykkää :D

Mut se oli tärkee merkkipaalu mun elämään, koska se oli eka, josta tiesin että tykkäs musta ja ekan kerra mäki tunnustin tykkääväni jostakusta, yleensä jään vaa kattelee etäämmältä.

Mut toi sun tilanne vaikuttaa ehkä hiukan epätoivoselta, ellette saa kaukosuhdetta toimimaa mut lukioon tuskin kestää. Ehit törmää monii muihinki jos toi ei mee säätöö pidemmälle.

Niinku sanottu, ei oo mikää kiire ja ite en oo ny täst paskakaupungist kesän jälkee löytäny kiehtovii tyyppei mut toivon et lukiost löytyis.
Mut älä kadota toivoas, kunnollisia löytyy kyllä, ei hätii!

t: 15v, koht 16v tytteli

Joo ymmärrän.. Taidan olla hiukan mustasukkanen mun frendille..

Mutta! Pidän pään pystys ja odottelen rauhassa sitä oikeaa aikaa! Kyllä se sieltä sitten tulee kun on tullakkseen :D (tuun kyl ehk epäröimää mut luen tän niin saanpahan lisä puhtia ^^)
15.11.2017 07:01
(5/5)
FEICHANGHAO:Tässä vaan ihmettelen sitä että mitä suuria kiireitä 14-vuotiailla on ettei ehdi viestejä laittamaan arkena? :'D eikö ois luonnollisempaa jutella spontaanisti jos kerran kiinnostusta löytyy, miksi siihen täytyisi sopia joku aika? Veikkaan ettei kovin moni etenkään teidän iässä saa pidettyä tollaista kuviota aktiivisena 1,5 vuotta kunnes sitten ehkä pääsette toisianne lähemmäs, mutta jos haluatte yrittää niin mikäs siinä. Kannattaa ehkä kuitenkin selvittää mitkä tän tyypin fiilikset juttuanne kohtaan olisi nykyään ennen kun innostut liikaa.
Voithan sä kysellä mitä ajatuksia hänellä on jatko-opintojen suhteen vaikka siihen valintaan tuskin voit todellisuudessa vaikuttaa; hän menee minne tahtoo, minne pääsee ja minkä hän ja vanhempansa parhaaksi näkee. Missä hän asuisi jos opiskelisi paikkakunnallasi, jos koti on 2-3h matkan päässä, jos ei vaikkapa koe olevansa henkisesti eikä varallisestikaan valmis yksinasumiseen, tai saa siihen lupaa?

No minä olen urheiluluokalla ja harrastan jalkapalloa niin että mulla on 5/6 kertaa viikossa harkat ja aamuharjotukset tiistaisin ja torstaisin. Ja vielä kun pitäisi ehtiä opiskella siihen päälle niin kyllä kiirettä tulee tuppamaan usein :'D

Ja olet oikeassa tosta opiskelu jutusta. Taidan vaan jutella ja olla vaan kamuina hänen kanssaan ja katselen etiä päin mitä tuleman pitää ^^
FEICHANGHAO:Tässä vaan ihmettelen sitä että mitä suuria kiireitä 14-vuotiailla on ettei ehdi viestejä laittamaan arkena? :'D eikö ois luonnollisempaa jutella spontaanisti jos kerran kiinnostusta löytyy, miksi siihen täytyisi sopia joku aika? Veikkaan ettei kovin moni etenkään teidän iässä saa pidettyä tollaista kuviota aktiivisena 1,5 vuotta kunnes sitten ehkä pääsette toisianne lähemmäs, mutta jos haluatte yrittää niin mikäs siinä. Kannattaa ehkä kuitenkin selvittää mitkä tän tyypin fiilikset juttuanne kohtaan olisi nykyään ennen kun innostut liikaa.
Voithan sä kysellä mitä ajatuksia hänellä on jatko-opintojen suhteen vaikka siihen valintaan tuskin voit todellisuudessa vaikuttaa; hän menee minne tahtoo, minne pääsee ja minkä hän ja vanhempansa parhaaksi näkee. Missä hän asuisi jos opiskelisi paikkakunnallasi, jos koti on 2-3h matkan päässä, jos ei vaikkapa koe olevansa henkisesti eikä varallisestikaan valmis yksinasumiseen, tai saa siihen lupaa?

No minä olen urheiluluokalla ja harrastan jalkapalloa niin että mulla on 5/6 kertaa viikossa harkat ja aamuharjotukset tiistaisin ja torstaisin. Ja vielä kun pitäisi ehtiä opiskella siihen päälle niin kyllä kiirettä tulee tuppamaan usein :'D

Ja olet oikeassa tosta opiskelu jutusta. Taidan vaan jutella ja olla vaan kamuina hänen kanssaan ja katselen etiä päin mitä tuleman pitää ^^
Takaisin ylös
×

Selaimesi kaipaa päivityksen

Hei, uusi demi.fi on suunniteltu toimimaan moderneilla web-selaimilla. Suosittelemme päivättämään selaimesi uudempaan versioon. Halutessasi voit jatkaa omalla vastuullasi.