4 vuotta kohta rakastanut erästä henkilöä. Enkä tunteistani ole vieläkään päässyt pois. Noin kolme vuotta sitten kerroin tunteistani ja vastakaikua en silloin saanut. Sen aiheittamana kaverisuhde meni hetkelliseksi tai noh. 2 vuotta siinä kului, mutta samoissa kaveriporukoissa hengailimme ja jonkin verran aina törmäsimme toisiimme. Tänä vuonna ihme kuitenkin tapahtui ja olemme taas todella hyvissä väleissä. Edelleen minulla ln vahvoja tunteita tätä ihmistä kohtaan. Ja tuntuu että tunteenk vain syventyvät yhä enemmän vain. Tuskaseksi alkaa käydä, kun tietää että jätkällä on muita naisia joita katella ja joiden kanssa on puuhaillut vaikka mitä. Epätoivoiselta ja säälittävältä kuulostaa, mutta en vain kykene antamaan mahdollisuutta kenellekkään, koska tunteeni kaveriani kohtaan on niin vahvat. Hän ajattelee tällä hetkellä, etten fiilaisi häntä enää. Hän ajattelee, että minä myös juoksen muitten miesten luona vain ja puuhailen niitten kanssa vaikka mitä. Vaikka niin ei ole. Ja miksi, koska haluan vain esittää ja valehdella hänelle että niin on minullakin. Olla näyttämättä tunteitani hänelle. Vaikka samaan aikaan haluan kertoa, että se sattuu saatanasti, kertoa että välitän hänestä enemmän kuin mitä se edes pystyy ajattelemaan. Pelko on suuri kertoa, pelko on menettää se ihminen taas. Siksi minä vain kestän tätä satuttamista itseäni kohtaan. Mutta näin ajattelen, parempi se on ystäväsuhde kuin ei mitään.