Elämä on ihan hirveetä. Kaikki menee päin helvettiä. Mulla on ollut jo muutaman vuoden ajan tilanne, että olen ollut aivan yksin. Mulla oli aina pienempänä se ”paraskaveri” mutta ei oo enää. Käytän kaiken aikani kotitöihin ja koulujuttuihin, jotta miellyttäisin vanhempiani, mutta silti en riitä edes heille. Musta tuntuu myös, ettei kukaan välitä, vaikka mulle tapahtuisi mitä tahansa, joten haluaisin tietää onko teillä muilla ollut samanlaisia tuntemuksia, ja jos on ollut, miten olette päässeet niistä yli?