Alotin syksyllä lukion mun parhaiden kavereiden kanssa. Me ollaan oltu läheisiä jo ala-asteelta lähtien ja tehty kaikki yhessä. Heti kuitenki lukion alettuu nää mun kaverit on alkanu olemaan enemmän ns. uusien tuttujen kanssa. Nää muut tytöt on ollu jo tuttuja monta vuotta mut ei muuten läheisiä.
Heti ekoista viikoista lähtien musta on tuntunu tosi yksinäiseltä ja siltä et oon näitten kavereitten silmissä yksinkertasesti vaan liian tylsä ja erilainen. Tän porukan "uudet jäsenet" on myös tosi puheliaita ja niitä "koulun suosittuja" erityisest poikien keskuudes.
Nyt viimesimpin viikkoin oon alkanu viel enemmän tuntee olon jätetyks ja aliarvostetuks. Mun mielipiteitä tai sanomisii ei kuunnella, tai sillon jos kuunnellaan ni vastauksen on vaa "nii" tai hymähdys. Yleensä läpänheitto tuntuu vaa väkinäiseltä ja siltä et no nyt on vaa pakko saada sanottuu jotain.
Oon tosi hiljanen enkä kerro mun tunteista avoimesti, joten oon yrittäny viestii heille mun pahaa oloo esim. olemal tosi ailahtelevainen tai ite etääntymällä, mut se tottakai vaa pahentaa asiaa.
Tuntuu vaa et oon ite syyllinen tähän kaikkee just mun etääntyvän luonteen takia ja myös sen et en uskalla kysyy voinko päästä mukaan vaik jonnekkin, kosk aattelen aina et oon vaa vaivaks.
Toivottavast joku älysi mitä ajoin takaa:D