muutin viikko sitten opiskelujen perässä noin 45min matkan päähän kotoa. olen kova ikävöimään kotia, ja nyt ekalla viikolla en ollut uudessa asunnossa edes yksin. ensviikko on sit eka kerta omillaan.

nyt vähän jännittää, että miten saan ajan sitten kulumaan :/ koulussa käyn kyllä päivällä ja siellä on pari ihmistä joiden kanssa tullaan jo tosi hyvin juttuun. koulu vaikuttaa jo nyt tosi mukavalta, mutta pelkään että iltaisin aika käy pitkäksi ja alan miettiä, että olispa kotona. uus asunto ei tunnu kodilta, vaan enemmän joltain väliaikaselta yösijalta.

olin nuorempanakin tosi herkästi kotia ikävöivä, eikä parinkaan yön reissuista ilman vanhempia meinannut tulla mitään. yksin muutto ei tuntunut niin kauhealta ajatukselta, mutta nyt kun siellä on oltu ja yövytty, alan väkisinkin kaipaamaan kotiin vanhojen rutiinien pariin. mitenköhän tähän uuteen elämänvaiheeseen tottuis?

uusien kavereitten kanssa pystyn varmasti joskus hengaamaan kouluajan ulkopuolellakin, siitä oli jo puhettakin, mut pelottaa että joinain yksinäisinä päivinä romahdan itkemään koti-ikävää. enkä muuttanut kuin 45min päähän! vähän naurettavalta tuntuu olo, kun jotkut samaan kouluun tulleet on muuttanut monen tunnin ajomatkan päähän kotoa.

onko jotain tipsejä miten tottuisin yksinasumiseen ja pääsisin koti-ikävästä eroon? toivon ettei tästä tuu paria ekaa viikkoa pidempi riesa :/