Ok so basically en oo ikinä missään koskaan kellekkään puhunu tästä asiasta, mut oon huomannu itekki et ehkä tarviin apua tai tukea mut en uskalla sitä irl mistään hakea.

Viimeset 2vuotta on ollu rankkoja
Oon niin insecure ittestäni että muo ahistaa lähtee mun huoneesta ihan minne vaan.
Ja se että saan kuulla mun ulkonäöstä (näytän rotalta mun hampaiden takia, oon lauta, apinan korvat, ruma ilman meikkiä) lähes joka päivä mut koitan ottaa sen vaa ”läpällä” mut se sattuu. Katon joka päivä itteeni peilistä ja alan itkemään. Alotin viiltelyn 5luokan lopussa ja oon tehnyt sitä vain harvoin ku on ollu vaikeimmat hetket. Kukaan mun läheinen ei vois uskoo et mul ois huonosti asiat koska oon aina se energisin ja iloisin.
Mut oikeesti en oo, haluun vaan nähä muitten hymyt ja tehä muut ilosiks en haluu kenenkää tuntevan samaa ku mä. Mun perheellä ei oo mitään hajua asiasta ”eihän sulla voi olla mikään huonosti”. En edes ite tiiä mikä mulla on kaikki vaan tuntuu väärältä. Tuntuu että mulla ei oo enää ees kavereita tai on mutta ei ystäviä tai mun elämässä ei oo ketään johon voisin luottaa ja kertoo mun asioista ja se stressaa muo. Koska jos kertoisin mun asoista oon automaattisesti huomiohuora. Joka päivä ajattelen et mitä jos mä tappaisin itteni. Kaikki olis mun kohalla paremmin. Mut en pysty kokemaan sitä surua mitä mulle itelleni tulee kun tiiän mitä mun läheiset kokis. Mietin mun tulevaisuutta ja haluisin toteuttaa mun unelmat, mut niin ei käy jos tekisin nii. Elämä tuntuu tyhjältä ja mulla tulee somesta niin paljon ulkonäköpaineita. Katon joka päivä täydellisiä ihmisiä ja ajattelen et miks mä en näytä tältä. Tuntuu että en oo tärkee kenellekkään. En itekkään haluis uskoo sitä et mul ei oo kaikki ok, kun olin pienenä niin ilonen ja aina se energisin ihminen. Koulussa muo ahistaa jos joku kattoo mun naamaa joten useemmiten jos joku tulee puhumaan koitan kääntyy pois. Ihmiset vaan ns lähtee mun elämästä pois koska oon nii syrjäytyny. En koskaa lähe minnekkään jos joku pyytää jonnekkin, keksin mahollisimman paljon tekosyitä. Ja aina jos meen nii se vaan päättyy siihen että pahotan mieleni jostain tosi pienestä ja esitän et kaikki olis hyvin ja alan käyttäytymään oudosti enkä enää puhu yms. Ihmettelen jos joku oikeesti jaksaa lukee tän btw. En vaa tiiä mitä teen