Ensinäki en tiiä mitä teen mun elämällä. Mun melko pitkäaikainen unelma on tehä musiikkia (joo tiiän, jokasen lapsen unelma. senku nauratte) mutta mua ahdistaa sosiaalisissa tilanteissa ja esiintyminen jännittää paljon. Ja mun ääni ei oo jotenki enää yhtä hyvä ku ennen enkä pysty laulaa korkeelta koska tulee niitä voice crackeja.
Mut jos päätän luopua tästä musa jutust, toinen vaihtoehto olis sit asianajajaksi ryhtyminen. Toisaalta en kyl tiiä oisko se mulle sopiva ala. Ooon lukenu paljon et monet asianajajat katuu niiden ura päätöstä jne...eniten mua vetää siinä puoleensa se palkka.
Muuuutta..sitten taas kun pitäis mennä lukioon ja en ollenkaan haluis. Ajatus lukiosta ahdistaa (yllätys yllätys) ja pelottaa. Kyllä mä siis uskon että mä jotenkin pärjäisin siellä mutta sinne on menossa ihmisiä joita haluan vältellä ja muutenki nää esitelmät jännittää ja koeviikot kuulostaa kamalan rankoilta.

Toinen juttu joka itkettää on se et mua pelottaa että mun isä kuolee. Tai siis, hän on kovan luokan alkoholisti ja tupakan polttaja ja niiden takia on nyt todella huonossa kunnossa + on vielä astma. Tänään hän siis soitti mulle ja sanoi että pitäisi tulla käymään hänen luonaan koska hän on nii huonossa kunnossa, jotain sydän ongelmia kuulemma. Sanoin että tulisin viikonloppuna tai syyslomalla ja hän vastasi että ''jos oon viel hengis sillon'' ja tää lause nyt jotenki jäi pyörii mun päähän. Ja hän ei siis ole nyt käynyt lääkärissä koska __ei___jaksa__.

Siinä sellanen pieni avautuminen :) tuntuu jo vähän paremmalta ku saa kerrottuu jollekulle.