Birdy22.8.2018 20:53
1/6
- Vuosi mielisairaalassa -

- Tositapahtumiin perustuva tarina jota on sovellettu rankalla kädellä: eli kaikki ei ole totta, mutta osa on, mikä?
- Tarinasta ei tule välttämättä pitkä, se vähän riippuu ja roikkuu.



ENSIMMÄINEN LUKU:

Istuin taksissa hoitajan vieressä ja katselin maisemia, olimme siirtyneet kaupungista maalaiseutuun, vihreitä puita ja vanhoja rakennuksia vilisi ohi ja olin hiljaa. Olin aivan tyyni ja rauhallinen, sitä olin ollut jo pitkän aikaa, maailmani oli ollut nykyään väritön ja kukaan ihminen ei ollut nähnyt hymyä tai iloa kasvoillani pitkiin aikoihin. Käänsin katseeni vieressä istuvaan saattajaani toisesta sairaalasta jossa olin viettänyt viikon, sen viikon josta en muistanut mitään. Sitä ennen kaikki olikin ollut vain pelkkää painajaista, käänsin katseeni takaisin ikkunaan ja näin kun taksi hidasti vauhtia. Saavuimme pikkukaupunkimaiselle kylälle, kuin ikään, siellä oli siwa ja K supermarket, pari pientä ravintolaa ja idylimäinen valtavan iso vanha sairaalarakennus, tai no alue oikeastaan.. Siinä oli montakin rakennusta, joita ympäröi paljon puita, hiekkaisia kävelyteitä ja nurmikkoa, jossain kauempana oli vanha järvikin. Rakennus mihin minä astuisin oli valtava monikerroksinen vanha kivirakennus, muistaakseni tämä paikka perustettiin yli sata vuotta sitten, 1915. Tai no, alun alkaen ensimmäinen rakennus ja toiminta jo 1700-luvulla. Sen näki kyllä rakennuksista, taksi kaarsi pihaan ja pysähtyi oven eteen, pää-ovista astui ulos kaksi ystävällisen näköistä valkotakkista miestä, toinen hieman vanhempi ja toinen nuorempi.

Astuin ulos taksista saattajani kanssa, he vaihtoivat sanoja ja saattajani antoi papereitani, sekä pari laukullista tavaroitani. Minä katsoin ylös korkealle kohti rakennuksen huippua, piti katsoa niin ylös että niskaan alkoi sattua, tai no ehkä liioittelen nyt hieman, pitäähän sitä nyt vähän huumoria olla. Saattajani palasi luokseni ja hymyili hieman, toivottaen minulle hyvät jatkot ennen kuin poistui takaisin taksiin. Katsoin ilmeettömänä kahta valkotakkista ja lähdin heidän mukaansa rakennukseen jossa minut kirjattiin sisään, valkotakkiset miehet kertoivat minulle mikä osasto oli kyseessä ja minkälainen osasto; suljettu osasto tietenkin.. Kävelimme monen monta kerrosta ylös ja se alkoi tietenkin väsyttämään kuntoani aikalailla, lopulta pääsimme lasiovelle josta ei nähnyt läpi. Toinen miehistä, se vanhempi mies avasi oven lukituskoodilla, kaulassaan olevalla läpyskällä ja pääsimme sisään, jäin odottamaan välikköön että ovi sulkeutui ja sen jälkeen avattiin vielä toinen samanlainen ovi, samalla metodilla auki; joka oli osastonpuoleinen..

Tässä olisi ensimmäinen luku, kommentoida saa ja kritiikkiä sekä ideoita saa heittää! :)