Mä vihaan mun kehoo. Ennen ku joku luulee että tää on joku syömishäiriöjuttu niin ei ole. Mua ei haittaa mun paino vaikken mistään kevyimmästä päästä ookaa(vähän alle 160cm ja vajaat 60kg). Mua haittaa se miltä tää näyttää. Muoto ja silleen. Näytän siltä kuin olisin kasaan litistetty. Eikä mulla ole paljoa mahdollisuutta harrastaa liikuntaa(asiat x ja y rajoittavat) ja terveellistä ruokaa on harvassa. Kotona aika huonot ruokailutottumukset. Ja mähän en voi alaikäisenä sille paljoa tehdä. Syön ihan normaaleja määriä mutta herkkuja tulee popsittua liikaa pari kertaa viikossa. Ei sen vertaa että paino olisi jatkuvasti nousussa ja eihän se paino mua tässä lukuna haittaakaan.

Lisäksi mun äiti on todella tarkka siitä mitä keholleni teen. En saa leikata halutessani hiuksiani enkä sheivata kuin vaan kainaloita. En salli itseni käyttää shortseja tai lyhythihaisia kun ikätoverini katsoo paheksuen enkä koe oloani mulavaksi. Lisäksi hikoan todella herkästi ja kaiken olen kokeillut mitä tämä rajoitteellinen äitini vain sallii.

Tää rajoittaa mun elämää tosi paljon, enkä koe pystyväni rakastamaan itseäni.