Mietin vaan sitä et nytku periaatteessa nään mahollisena et voisin elää elämääni jonkun toisenkin ku mun ihastuksen kanssa niin onko se väärin jos oltais kavereita mun ihastuksen kanssa ja rakastaisin myös sitä mut meistä ei ikinä vois tulla mitään enkä ois todellakaa pettämässä sitä mun poikaystävää tai mitää D: mua nimittäin vähän pelottaa etten koskaan lopeta mun ihastuksesta välittämistä täysin. Eilenki sanoin sille et oon tajunnu et se on mulle niin tärkee et tavallaan meijän ois ehkä oikeesti järkevämpi oikeesti olla kavereita kun yhessä (tosin eipä muuta mahollisuutta nyt ookkaa) koska must tuntuu et nykymaailmas on todennäkösempää et ystävät pysyy lähellä loppuelämän ku kumppanit.

Mietin vaan onko se väärin sitä kohtaa kenen kanssa oisin yhessä et rakastan samaa aikaa toista jos kuitenkin rakastaisin myös sitä?