Hän on niin täydellinen. Tai siis kun ei ole. Ja osin siksi on niin täydellinen. Mut eikö ihastuessa se henkilö oon kaikin puolin täydellinen? Täysin ilman vikoja? Entä jos niitä on? Enkö mä ookkaabn ihastunut? Mä en tiiä. Mä en tiiä.
Se on kiva,ihana, hyvännäköinen, kiltti, ja tulee välillä jopa oma-aloitteisesti mulle juttelemaan vaikka onkin niin ujo/epäsosiaalinen että mulle aina valottaa kun joutuu tutustumid oeleihun ym.
Ollaan siis eri kouluissa. Hän vuoden vanhempi. Tai siis puoli kun olen alkuvuodesta syntynyt.
Noh joo en vittu tiiä. Nään siitä välillä ihania unia ja aina jos se laittaa viestiä alan hymyillä. Jopa pelkästään meidän viestien lukemisesta.
Haaveilen aina et voisin olla senkaa yhessä ja oltas aika hyvä pari varmaan kun se on tollanen hiljanen ja rauhallinen ja mä tämmönen äänekäs höpöttäjä ha tuo raihoittaa aina mun käytöstäni suuresti.
Meen varmaan ens vuonna senkaa samaan kouluun ja oon mun kaverilta kuullu et se istuu yleensä yksin ruokalas ym ja oon vaan silleen et eikö sillä oo ketään kavereita? kuulemma puhuu päivisin vain mulle.
Ja on sanonut esim et "hyvällä seuralla selvisin tästäkin matikan tunnista"
Mun unissa aina vaan halaillaan ja ollaan lähekkäin ja se on niin ihanaaa että....
Mulla on ikävä sitä...mut en tiiä kuitenkaan kun tavataa ftf niin harvoin
Ja olemme siis tunteneet jo jonkun aikaa toisemme kun kilpailemne samassa "joukkueessa" eli kyseessä ei ole mikään käytävä ihastus:)