SpellTheTeeSiS29.8.2019 18:22
1/1
~Viisareiden lupa liikkua~

Eli siis rakastan kirjotella novelleja ja tässä on yks jonka kirjotin suuressa ikävässä parasta ystävääni kohtaan kun hän vietti 2 viikkoa Englannissa sukunsa luona: Hymyilet minulle ja minä sinulle. Kello on pysähtynyt, eivätkä mustat viisarit liiku. Me vain olemme, olemme ja nautimme. Ilta-auringon säteet tuntuvat iholla pienenä kihelmöintinä, mitään muuta en tunne. Tätä hetkeä olen odottanut viikkoja, hetkeä jolloin saan olla vain sinun kanssasi, ainoastaan sinun. Kuulemme vain lintujen laulun ja ruohon kahinan kun hiippailemme sen päällä. Iltakaste viilentää mukavasti kuumia jalkapohjia. Vaatteemme ja hiuksemme ovat kosteat nurmikolla makaamisesta mutta emme välitä. Yhtäkkiä tirskahdat, tirskahdat äänellä minkä muistan kuulleeni jo ensimmäisen luokan ensimmäisenä päivänä. Jo siitä asti olemme luoneet muistoja yhdessä.Olethan kuitenkin paras ystäväni. Pujotan sormeni sinun sormiesi lomaan. Pystyn näkemään onnen kyyneleet silmissäsi. Sinun ei tarvitse sanoa olevasi onnellinen, näen sen sinusta. Istumme viltille ja alamme syömään. Samalla muistelemme ensitapaamistamme ja nauramme. Viisarit eivät vieläkään liiku, aika on pysähtynyt aina kun olen lähelläsi ja halaan sinua. Sinusta minä pidän ikuisesti kiinni eikä kukaan voi viedä sinua minulta. Olet se jolle kerron kaiken elämästäni ja keneen voin aina luottaa ja se joka on aina tukenani. Kuin sekunneissa olemme jo syöneet ja valmiina lähtöön. Juoksemme kilpaa pyörillemme. Soratie tuntuu karhealta varpaiden alla mutta jatkamme juoksua. Pääsemme pyörille ja nousemme selkään. Lähdemme ajamaan soratietä pitkin. Kuulemme soran rohinan pyörien alla, samalla kun tuuli tuivertaa hiuksiamme ja auringon säteet leikkivät hippaa ihollamme. Näemme pienen omenatarhan josta käymme hakemassa punaisena kiiltelevät omenat. Kiipeämme puuhun ja katselemme auringon laskua. Katsomme kuinka aurinko laskeutuu alaspäin ja sen säteet katoavat näkyvistä. Kuinka se vielä viimeisillä säteillään maalaa taivaan ja maan kultaiseksi. Mutta sinä olet vielä kultaisempi. Katseesi riittää kertomaan kokonaisen tarinan kun katsot minua vihreillä silmilläsi ja kun ruskeat hiuksesi tippuvat kasvojesi eteen. Ainut mitä tunnen on lämmin hengityksesi poskeani vasten kun painan pääni olkapäällesi. Katsomme kun kukat käyvät yksi kerrallaan nukkumaan. Toivon että tämä hetki kestäisi ikuisesti. Pian silmäluomemme alkavat painua kiinni ja nukahdamme, mutta nukahdamme vieretysten ja käsi kädessä. Nyt on viisareiden lupa liikkua.