Siis oon miettiny et pitäskö hankkii apuu tai kertoo ees jollekki, siis sille vakavasti. Kun oon kyl maininnu asiasta läpällä. Mut siis esimerkiks jos mun veli ärsyttää mua tarpeeks ni se aina päättyy siihen et mä raivoissani juoksen ulos kämpästä ja juoksen vaa jonku lenkin iha raivoissani tai sit siihen et mä lyön sitä. Ja siis se et mä löin sitä ei haitannu ku olin pienempi mut tiiän et se ei oo enää ok ja se voi oikeesti sattuu kunnolla jos mä lyön sitä kovaa. Ja siis ymmärtäisin ihan et mulla olis jotain sillä ku olin pienempi mun äiti ei ikinä antanu mun tapella mun veljien kans, siis tarkotan sitä et jos jostai tuli erimielisyys ni se vaa käski olla hiljaa. Ni veikkaan et se ois yks iso syys siihen miks en ois oppinu neuvotteleen asioista kunnolla. Ja musta tuntuu et se ei oo vaa perus veljelle ärsyyntymistä, ku joskus tekis mieli huutaa ihan random ihmisille ketä on ärsyttäviä. Ja siis en haluu et ketään huolestuu mun veljen puolesta, koska se ei oo mua paljoakaan nuorempi ja osaa puolustaa itteään.(halusin sanoo ihan vaan sillä et kukaan ei hyökkää mun kimppuun asiasta) Ja siis mä tiedostan että se on väärin mut sillon vaan ku on riita tai joku ärsyttää ni se tuntuu ainoolta ratkasulta siinä tilanteessa. Sit kans ku mä en osaa käsitellä erimielisyyksiä tai vihaa jne. ni usein tuntuu et sitä vihaa vaa patoutuu kunnes sen sit purkaa jossai ihan täysin väärässä tilanteessa. Ja oon pahoillani jos on epäselkee teksi ku yritän saada tän kuulostaan järkevältä enkä vaa siltä et kiukuttelen kaikille tai mitää :/