Mulla on jostain syystä luulo siitä, että jos jaan muille nun ongelmia niin että mä jään niille velkaa. Samalla oon vainoharhainen ja pelkään yksinäisyyttä, jonkin näköiset luottamus ongelmat on kans joista olen päässyt jo joltain osin yli.

Mulla on huolia joita kätken, suruja jotka peitän, ahdistusta minkä piilotan. Mutta en kerro niistä, en tiedä pitäskö mun mennä juttelemaan jollekin terveydenhuollon ammattilaiselle (varmaan ois ihan hyvä ratkaisu) mutta mulla on kaiken puolin muuten kaikki hyvin ja ne ongelmatkaan ei oo täyspäiväisiä vaan sillon tällöisiä.

Onko jollain antaa vertaistukea? Ja arvostan kyllä tosi paljon jos joku jaksoi lukea tän