Mieli
OverMate12.9.2018 17:29
1/4
Väsyttää liikaa kokoajan

Olen kokoajan super väsynyt. Tätä on ollut jo vuodet, mutta joskus tää on vähän helpottanu, mut nyt taas oon kokoajan väsyny. Siis uuvun ihan pienimmistäkin asioista, en jaksa tehä mitään.
Päivän menee tyyliillä: Herään super väsyneenä, menen kouluun väsyneenä, koulussa alan 12 aikaan katsomaan kelloa ja mietin että muutama tunti enää
Sitten pääsen koulusta, saatan jopa jaksaa syödä (en läheskään aina) ja menen nukkumaan. Nukun joskus kevyesti 5h putkeen, herään, kuuntelen valituksia kavereilta ja perheeltä että pitikö ne taas nukkua ja että miten mulla riittää unta tämmöseen. Olen loppuillan väsynyt, odotan vain iltaunien aikaa, ja silloin kun ne on niin vaikka olen super väsynyt, iskee ahdistus että taasko pitää nukkua.
No sitten nukun ja seuraava päivä toistuu.

Enkä todellakaan pysy hereillä iltaan asti. Valveilla olo on tyhjää, mikään ei tunnu miltään. Iloisissa hetkissä nauran sen pienen hetken, surullisissa en jaksa edes itkeä, tuijotan mieluummin vain seinää kuin tunteeton kuori. Muut ihmiset ei kiinnosta minua enää kuin ennen, haluan olla vain rauhassa kokoajan.
Mulla on paljon kavereita, mutta kukaan ei kuuntele. Enkä osaa ees puhua mun tunteista, mietin jatkuvasti että tekisin itselleni jotain, mutta säikähdän yleensä niitä ajatuksia ja unohdan ne.
Olen laihtunut ihan selvästi, koska en jaksa tehdä ruokaa tai syödä. Yleensä pidän huppareida ja collegepaitoja, joten tämä ei näy, mutta yksipäivä olin toppi päällä ja säikähdin näkyä peilistä.

Oon oikeestaan enemmänki aave, joka peittää oikean minäni kilolla meikkiä joka aamu ja hymyilee kokoajan innoissaan. Kuuntelen kun muut huutaa minulle kun en osaa mitään, olen ärsyttävä, olen laiskapaska joka ei saa mitään aikaiseksi. Kestän kaiken vain koska tiedän että parin tunnin päästä pääsen nukkumaan
Koulustakaan en voi olla päivääkään pois, sillä kun olen amiksen kakkosella, joten paljon kiirettä pitää
Tuntuu että oon yksin kokoajan, vaikka mun ympärillä on paljon ihmisiä. Mitä mää niillä ihmisillä teen kun en saa mistään edes energiaa nähdä niitä tai puhua niille?
Tosin nytkin harkitsin 3 kertaa laitanko tätä tänne, sillä tämä kuulostaa huomionhaulta ja sellaselta angstiteinin päiväkirjalta.
En ees tiiä mitä tää ruikuttaminen tänne hyödyttää mut tuntuu hyvältä olla kerrankin se joka kertoo asioista, oikeastaan ekaa kertaa ikinä