Haluan aitoa läheisyyttä. Istua sylissä tai halata tai silittää tai jotain. Katsoa pitkään silmiin. Ymmärtää, jutella, tuntea yhteys.

Harmillisesti suurin osa noista asioista ahdistaa minua tai ne ovat muuten vain kamalia/kiusallisia, joten välttelen niitä. Noihin asioihin en hyväksy todellakaan ketä tahansa. Minulla on ollut yksi ihminen elämässäni lähellä sellaista syvempää yhteyttä, mutta pelkäsin liikaa läheisyyttä ja sen tuomaa ihanaa tunnetta. En uskaltanut katsoa pitkään silmiin, vaikka se olisi kaikki mitä olisin halunnut tehdä. Käänsin katseeni nopeasti pois.

En uskalla pyytääkään läheisyyttä. Haluan sen ihmisen takaisin, jonka kanssa pystyin olemaan läheinen, helpommin kuin kenenkään muun kanssa. En edes halua olla muiden kanssa niin läheinen. En pysty. He eivät tunnu samalta. Heidän läheisyyttä en aina edes siedä...

Ahdistaa. Haluan vain rakkautta, läheisyyttä, hyväksyntää ja ns helppoja ihmissuhteita. Onko se liikaa pyydetty?