alexina1113.9.2019 13:32
1/5
vääristynyt suhde ruokaan?

Moi! Oon taas täällä kirjottamassa jotain avautumisjuttua, mutta kun en kestä enää tätä D:

Mulla on ollut pari vuotta sitten bulimiaoireilua, muttei mitään diagnoosia kuitenkaan. Vihasin mun kroppaa paljon ennenkun oireilu alkoi, mutta en vaan jaksanu välittää siitä. Oon ollu mun koko elämän yleensä se kaikista pienikokoisin, mutta yläasteelle siirtyessä murrosikä teki asiaan muutoksen. No eipä siinä mitään, kuitenki siitä lähti mun bulimiaoireilu.

Nyt oon taas umpikujassa. Mun suhde ruokaan on ollut noista bulimiaoireilu ajoista lähtien tosi ristiriitanen, mut oon silti vaan aatellu, että ei mua jaksa niin paljoa kiinnostaa. Oon kuitenki satunnaisin väliajoin yrittäny laihduttaa typerillä tavoilla ja ollu tosi tyytymätön itteeni. Se ei vaan oo ajautunu missään vaiheessa ihan hirveen vakavaks.

Tällä hetkellä en pysty syömään normaalisti. Tää lähti aluksi bulimiaoireiluna mutta kun oksentelu alkoi yksinkertasesti ällöttämään niin jätin sen sitten pois. Nyt mä lasken kaloreita ja suunnittelen ateriat etukäteen. Skippailen aterioita, salailen ja huijaan että mun ei tarvitse syödä. Mua ahdistaa syöminen ja usein syönki jotain (mahdollisimman terveellistä tai kevyttä/vähäkalorista) itkien ja t o d e l l a kauan. Pakkoliikuntaa on älyttömästi, enkä esim voi suoda itselleni aikaisempaa nukkumaanmenoaikaa jos en oo saanut x määrää tunteja täyteen, kilometrejä juostua, askeleita kerättyä tai kaloreita kulutettua. Perun kokoajan kivaa tekemistä vaan siks, että pelottaa että siellä pitää syödä. Lihominen pelottaa. Moni kavereista on mulle huomauttanut laihtumisesta, mutta paino on tippunut 6 kiloa eikä eroa juurikaan huomaa.

Mun elämä on pakkojen ja sääntöjen sanelemaa, mua ahdistaa ja itseinho on todellakin läsnä. Ramppaan vaa'alla joka päivä lähes kokoajan. Jos syön liikaa jonain päivänä, niin rajoitan toisena. Kompensointi on siis lähes jokapäivästä. Mä sekoon, jos joudun jollakin tavalla poiketa jostain mun syömiseenliittyvästä rutiinista, oli se sitten joku ruoka, ruoka-aika tai mitä tahansa siihen liittyvää, niin mä romahdan. Mä oon voimaton, oon väsynyt. En muista millon viimeksi oisin antanu itelleni luvan nauttia ruuasta. Herkkujakaan en oo pitkään aikaan syönyt. Oon kokoajan ärsyyntyny ja mietin vaan ruokaa. Pahinta on se, etten tiedä onko tää vaan tota samaa vanhaa kroppavihaa vai jotain vakavampaa.

En uskalla puhua tästä kellekkään, koska tuntuu että niinkauan kun en näytä siltä, niin myöskään niinkauan mulla ei oo ongelmaa. Ja mä olen ihan normaalipainoinen BMI 20. Help. Mitä teen?