Oon varmaan ihan kamala ihminen, mutta mun kaverit on ihan järjettömän tylsiä. Ne vaan seisoskelee ja näpertää puhelintaan koko ajan. Kun niille yrittää puhua, on kuin puhuisi tiiliseinälle. Ja jos jotenkin maagisesti saa huomion, niin kun vaan olen pari sekuntia hiljaa, sinne meni se huomio. Mä oon kyllästyny tähän, joten nyt viime viikkoina oon alkanu olee vähemmän niiden kanssa, ja on huomattavasti mukavampaa. Ei tarvii miettiä, että käykö tää nyt varmasti kaikille, ei tarvii puhua, saa olla miten haluaa. Mutta sitten joskus, kun oon edellisellä tunnilla istunu jossain yksin, ne tulee sinne, varmaan kuvittelevat mun haluavan seuraa, jolloin mä lähen pois. En mä jaksa kuunnella näytön näpytysääniä ja tuhinaa. Heitä on siis kaksi, molemmat tyttöjä, itekin olen. Mutta musta tuntuu vapaamalle ja enemmän itselleni, kun mä oon poikien kanssa tai yksin.

Eli, miten jollekin voi kertoa tämmösestä Face-to-Face?

Signing off, MetalCatMiisu