Okei, löysin yhestä vihkosta joskus kauan sitte kirjoittamani tarinan (tai kirjotelman tai tarinantyngän), joka on ensimmäiseni, joten jaan tämän tänne, koska haluun tietää, mitä mieltä ootte tästä.


Luku 1

-Äiti, sä et voi olla noin ankara! Minä oon pian 18!

-Minä haluan vain suojella sinua!

-Tuoko on muka oikeanlaista suojelua? Teljet mut tänne! Pidät mut tyhjässä huoneessa!

-Alma! Täällä voit miettiä rauhassa, että oliko tuo oikein vai väärin.

-Mutta äiti! Se tuntui oikealta päätökseltä!

-Sinun mielesi voi muuttua viime tipassa! Täällä ei oo hälinä sua häiritsemässä, ympärillä ei ole ketään, olethan tyhjässä huoneessa.

Luku 2

Alma. Alma istuu huoneen nurkalla ja nielee kyyneleensä.

Alma miettii:

-Mut ymmärretään väärin tahallaan. En mä voi lopun elämän olla vankina, tyhjässä huoneessa.

Alma on ollut jo puoli tuntia huoneessa, jossa on ainoastaan Alman isän vanha työpöytä ja työtuoli. Vain kuiskaukset täyttää tyhjän tilan kaiullaan.

Alma ei tajua ajan kulua. Hänelle puoli tuntia tuntuu kahdelta tunnilta.

Tyhjässä huoneessa ei pysty tekemään oikein mitään. Alma yrittää saada jotain täytettä tekemättömyys mahdottomuuden keskelle.

Kuluu tunti. Tyhjän huoneen seinät ovat revitty riekaleiksi. Valkoinen tapetti on laitettu niin löysästi kiinni, että siitä voi repiä paloja hyvin helposti.

Lopulta Alman äiti tulee katsomaan, miten hänen tyttärensä pärjäilee. Hän huomaa repaleisen seinän.

-Alma! Miten sinä nyt tuollain. Hajotat koko huoneen katosta lattiaan!

-Miksi pidät minua täällä? En minä voi saada tätä diagnoosia pois, jos vangitset mut tänne, tyhjään huoneeseen! En mä oo reittiäni valinnut itse!

-Voi Alma-kulta! Paha olo helpottaa silloin, kun siihen tottuu. Sinun täytyy olla välillä epämukavuusalueella, niin oireesi helpottuvat.

-Mun paha olo vain kasvaa tilassa, jossa ei voi tehdä mitään! Antaisit jo mun mennä huoneeseeni kutomaan!

Äiti ei usko Almaa ja jatkaa:
-Ja sitten sen jälkeen alat piirtämään, teet vain pään ja sitten lopetat ja alat heilumaan ja hyppimään seinille. Täällä voit opetella käyttäytymään oikein, et pääse rikkomaan enempää sukulaisten lahjoittamaa arvotavaraa.

Alma yrittää vielä saada äidinsä suostuteltua päästämään itsensä huoneesta pois, mutta Alman äiti ei kuuntele ja lähtee huoneesta pois sekä lukitsee oven.
Alma ei pystyisi edes pääsemään huoneesta pois itse, sillä ovi aukeaa vain avaimella.

Alma tuntee olonsa kurjemmaksi, kuin koskaan. Hän istuu polvet koukussa lattialla, pitää jaloistaan kiinni ja heiluu hermostuneena eteen ja taakse.

Alma syyttää kaikesta vain itseään ja menettää toivonsa. Hänestä tuntuu, että hän tulisi viettämään koko loppuelämänsä, yksin, tyhjässä huoneessa.



Mitä mieltä ootte tästä? Haluutteko jatkoa?