Mul on ollu tosi kauan hirveen tyhjä olo. Välil tunnen hirveesti kaikkea (negatiivista), mut nyt taas ollu sillee et on hirveen tyhjä olo ihan kokoajan. Kaikki tuntuu vaan suorittamiselta, en osaa nauttia asioista niinkuin ennen. Joka aamu ahistaa herätä ja lähtee kouluun. En jaksa tehä enää perusasioita, niinku vaiks siivota ( en oo for real siivonnut varmaan 3 kk ) ja ennen mä en pystynyt olemaan sotkun keskellä. Myös esimerkiks suihkussa käynti on melkein sama asia ku maratoonin juokseminen, en jaksa (tiedän, kuulostaa ällöttävältä). Helpot jutut alkaa tuntuu hirveen vaikeilta. En oikeen osaa keskittyä mihkään. En jaksa tehä oikee mitää muuta, ku nukkua. Välillä syön tosi tosi paljon ja välillä tuskin mitään. Hyvät asiat tuo vaan hetkellisesti lohtua, negatiiviset asiat painaa vaan alemmas ja alemmas. Niiden kahen skaala on niin epätasapainossa, että ne hyvät asiat on vaikeeta ottaa huomioon kun ne negatiiviset asiat painaa niin paljon. Välillä saatan alkaa itkee tosi typeristä asioista, kuten siitä et oon tiputtanu lusikan tai jotain. Välillä kaikki ylimääränen katoaa mun ympäriltä ja sulkeudun ns. omaan kuplaan. Pakoilen mun tunteita, koska en osaa kohdata niitä. En uskalla myöntää itelleni, että en jaksa, jonka takia aina kun murrun päivän mittaan, en jaksais enää herätä seuraavaan päivään. ( en tarkota, että en haluais elää, se on vaan nykyään tosi vaikeeta ) Aina ku kerron mun ongelmista sanotaan että kaikki johtuu stressistä ja väsymyksestä. En tiiä mitä pitäs tehä enääää help.