tyhjä. en tiiä, en tiiä. en edes tajunnut että kirjoitin ton "en tiiä" kaks kertaa. onkohan mun pääkopassa ruuvit löysällä tai jotain. ja oon viime aikoina nähnyt näköharhoja. jos katon johonkin niin saatan nähdä jonku viivan, oon nähny mm punaisen viivan tabletissa ja myös vihreen ja mustavalkosen viivan. miksköhän? ja miks asioiden ääneen sanominen on näin hankalaa? en oo vieläkään saanut sanottua tästä ahdistuksesta, ja siitä että joskus tuli semmonen että aivan kaikki alko ahistaa. niinku ihan oudot asiat, valot oli päällä niin ahisti, ja ahisti että housut oli tuolin päällä jne. ja miksköhän oon nykyään aina ärtynyt. haluan olla vaan omassa huoneessa, yksin, en halua puhua kellekään. meinasin huutaa äitille kun se lähetteli koko ajan viestejä, se oli kyllä iha aiheellista suuttua kun se lähetti viestin että mitä teen, ja kun en vastannut alle minuutissa niin se tykitti kysymysmerkkejä. ja ruoka ei maistu. en oo kunnossa, en oo. mutta en mä tiiä kelle sanoa, en vaan saa suutani auki. voisin siskoille kertoa, ne ainakin ottaa kaiken tosissaan. kaikki asiat mitä äitille oln kertonu on pitänyt monesti sanoa, eikä se välttämättä silloinkaan reagoi mitenkään. kysyin siltä että miks mun kynnet on tosi usein ihan siniset, ja hän vaan sanoi "en tiiä" ja unohti koko asian. nyt noin puolen vuoden jälkeen syy vihdoin selvisi kun äiti tajusi että olin tosissaan kun sen sanoin. pää kipee. ja jano. menenpäs juomaan