Hemmetti ton otsikon kaa, *anteeks kirjotusvirhe*
Asuin 7v. elämästäni yhes kunnassa, sanotaa nyt x. Sit vanhemmat eros, ja muutettiin äitin ja sisarusten kaa naapurikaupunkii. Äiti löys uuden miehen ja muutettii 200km päähän tästä lapsuuden alueestani.

Nyt ollaa siis asuttu täällä kuus vuotta. Mulla on elämässä kaikki tosi hyvin ja molempien vanhempien sekä isäpuolen kaa kaikki hyvin.

Mutta. Musta vaa tuntuu, etten kuulu tänne. Tunnen itseni niin x-laiseksi. Tää nykyinen asuinpaikka on jotenki masentava ja ankee. Kylä siis eli tääl ei oo mitää. Ja muutenki kaikki ihmiset on nii erilaisii täällä. Hirvee kaipuu tänne x:ään. Täällä kaikki nii vierasta. Tajusin tän ikävän vasta vähä aikaa sitte, mut se on varmaa ollu koko aja.

Onks tää joku ohimenevä juttu, onks mulla koti-ikävä, iskää ikävä, tylsistymine vai joku vanhempien eron käsittely?

En tunne oloani minuksi täällä. Sit taas ku mietin tätä x-paikkaa, nii ajatukset on sitä luokkaa, et vauu, mä kuulun x:ään, kunpa olisin siellä, kaikki on siellä nii tuttua ja mua. Sit vaa tuntuu et mu elämä jäi kesken ja väkisi muuttu ku muutettii tänne kylään.

Help...):