Nyt ku on jälleen vedetty matto jalkojen alta ja oon osastolla taas, nii mietin pitäiskö värjätä hiukset vihreeks ja ottaa kunnolla ilo irti tästä mielenterveyskuntoutuja-identiteetistä. Että päin vittua menee mutta menköön ja ihan sama pääsenkö elämässä mitenkään eteenpäin. Opinnot jää kesken ku en sitä sairasta alaa kestä ja uusiin opintoihin pääseminen ei näköjään meikäläisen E:n papereilla onnistu.
Muita joilla huono tuuri, mt-ongelmia, muuten vaan hemmetin vaikeaa...