Hei. Onko täällä ketään keltä saisi vertaistukea. Olimme mieheni kanssa yhdessä melkein kaksi vuotta ja asuimme vuoden. Olimme joka päivä yhdessä tiiviisti ja nautimme toistemme seurasta. Viikko sitten meille tuli ero koska tulevaisuuden suunnitelmamme ovat niin erilaiset, ettei miehen mielestä ollut järkeä jatkaa. Olen niin surullinen koska hän oli ensimmäinen rakkauteni, jonka kanssa kuvitteli olevani loppuelämän ja hän oli minulle täydellinen. Tai niin ainakin luulin..

Nyt olen aika yksinäinen. Olen nukkunut vanhemmillani, koska kotini ahistaa niin paljon minua sillä siellä on kaikki muistot ja miehen joitain tavaroita. Kaikki ystäväni ovat muuttaneet eri paikkakunnille eikä heidän kanssa paljoa jutella.. olen suunnitellut muuttoa ulkomaille tehdäkseni harrastuksesta työn, mutta siihen voi mennä aikaa.

Olisi kiva kuulla miten samassa tilanteessa, eronneilla muilla menee..