olen siis 16, en opiskele/käy töissä mielenterveyden takia. mulla ei ole ystäviä tai oikeastaan ketään läheisiä ihmisiä. istun kotona joka ikinen päivä, tekemättä mitään. pikkusiskoni (15v) on mun täydellinen vastakohta. sillä on kavereita, poikaystävä ja sosiaalinen elämä. en itse käytä somea, joten sieltäkään en saa kavereita.

tuntuu siltä että nuoruuteni menee tähän, kun istun kotona. välimatkat on pitkiä, eikä täällä kulje linja-autoja joten en pääse pois. vanhempani ovat töissä n. viiteen asti, joten en saa kyytiäkään. tosin ei mulla olisi mitään tekemistä muutenkaan, kun täällä ei saa kavereita. lähin paikka jossa on oikeasti ihmisiä on tunnin ajomatkan päässä.

onko täällä muita, joiden elämä on tällaista? D: