olen kertonut elämäni aikana kolmelle psykologille, kahdelle lääkärille, koulukuraattorille ja yhdelle sosiaalityöntekijälle lapsuuden traumoistani (en jaksa enää kirjoittaa mutta fyysistä, henkistä ja perheen ulkopuolelta tullutta seksuaalista väkivaltaa), mutta tuntuu siltä että _kukaan_ ei ota tosissaan.

kuraattorin mielestä se oli "ikävä juttu :(", olin silloin nelosluokalla. psykologi yksi sanoi että ehkä "olit hankala lapsi". psykologi kaksi ei koskaan kommentoinut. psykologi kolme (nykyinen) ottaa vanhempieni puolen ja käskee minua unohtamaan/antamaan anteeksi. lääkäri yksi oli sitä mieltä että valehtelen, lääkäri kaksi on välinpitämätön ja ajattelee minun vain kuvittelevan kaiken. sosiaalityöntekijää ei kiinnostanut ollenkaan.

en siis kaipaa mitään huostaanottosysteemiä tms kun olen kuitenkin parin kuukauden päästä täysi-ikäinen, vaan haluaisin vain että joku kerrankin kuuntelisi eikä heti syyllistäisi minua tapahtuneesta ja kohtelisi kuin ihmistä.

en ymmärrä. en vain ymmärrä.