Käyn lukion kakkos luokkaa, mut tuntuu etten ymmärrä mistään mitään ja se harmittaa. Tuntuu myös että jos luen jotai pitkää tekstii, ettei siit jää mielee mitää.. (lukihäiriötestit tehty ja todettu ettei oo lukiohäiriöö/keskittymishäiriöö) Ahistaa, kun vaaditaan niin paljon ja tuntuu ettei omat rahkeet enää riitä. Oon lukion lopettamistakin harkinnu ja vaihtamista ammattikouluu, mut sielläkää ei oo yksinkertaisesti mitää kiinnostavaa alaa..
Käyn lukion siis neljään vuoteen ja kurssei mulla on yleensä 4-5 per jakso, mut silti tuntuu vaikeelta.
Nytki oon tiistain menos uusimaa ruotsin kolos kurssii kun sain siitä hylätyn, mut tuntuu että tuun saamaa tästäkin kun en ymmärrä ruotsistakaan mitään.. Kaiken lisäks panostin siihe ruotsin kurssii täysillä ja sain sanakokeist 9-10 arvosanoi, mut kokeest piti saada vähintää 50% läpi et pääsee kurssist läpi ja sain siit 47% eikä mitää armoo et oisin päässy kurssin ees vitosella läpi.
Ainoo syy miks jaksan enää ees käydä lukioo, on reaaliaineet koska niissä mulla on mennyt ihan hyvin, mut kielet ja matikka kusee ihan täysin.
Pelottaa myös yo-kirjotukset ihan liikaa, en varmaa pääse niitäkää ees läpi ja kaikki tulee menee päi persettä.
Mun lukios ei ees opettajii tai opoikaa kiinnosta, jos on jotai vaikeuksii. Ne on myös ite monesti painottaneet että ne on vaan töissä ja mein avulla ne saa rahaa niitten töistä. Eli toisinsanoen tää koko lukioki on vaa bisnestä, eikä ketään oikeasti tee mieli auttaa toista hyvästä tahdosta. Miks tää maailma on niin julma.

Anteeks tällane avautumisvalitus, mut oon aika rikki täst asiast ja tuntu et pakko päästä ees jonneki avautuu ... ;_;