Mun kaikki vähäisimmät kaverit käy salilla melkein joka päivä ja urheilemassa yms. Itse en urheile lainkaan, en käy salilla tai lenkeillä. Syy on ihan vaan se etten nauti siitä, enkä pysty siihen kun syöminen niin huonoa. Tunnen jatkuvasti syyllisyyttä siitä etten käy salilla mutta he käyvät. Tuntuu että he ajattelevat että olen paska ihminen ja epäterveellinen kun en käy salilla. Eikä he oo varsinaisesti sanonut mitään minkä takia ajattelen näin, mutta tavallaan olen kateellinen että he ovat löytäneet sen itsekurin mennä sinne ja tehdä siellä, kun itse olen tälläinen luovuttajapaska. Ainakin jos pääsen sinne ravitsemusterapiaan, ja askel kerrallaan pääsen kohti terveellisempää elämää, voisin kuvitella alkavani käymään lenkeillä ja välillä salilla. Tunnetteko te syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa tälläisestä?