miten hitossa tuun pääsee tästä toxic ystävyyssuhteesta eroon? kerron nyt vähän ylipäätänsä...

mä en oo hitokseen varma, että tukeeko hän seksuaali vähemmistöjä vaiko ei. ei hän siis vastaan oo todellakaan, mutta... hän on suoraan sanonu mulle, että homoparit on söpömpiä kuin lesboparit o_0 ja muutenkin se menee hänen osalta enemmän...homojen fetisoimiseks? että vaikka just kun kaks miestä pussaa, niin se on niin hiton söpöö yms (olipa huono esimerkki mutta tajusitte varmasti).
hän muutenkin meni ja menee kauheen vaikeeks, jos puhun tytöistä. että musta on vaan tosi vaivaannuttavaa puhuu hänelle mun suuntautumisesta, tyttöihastuksista tms, koska hän tekee siitä jotenkin vaikeeta. ja myös mun kaveri on lesbo (oltiin kaikki kolme samalla luokalla viime vuonna ja samassa kaveriporukassa). aina kun hän mainitsi siitä jotain tai vastaavaa, niin meni kauheen vaikeeks. MUTTA SITTEN sano suoraan meille haluuvansa homo paras ystävän... ja sitten kun se meiän kaveri sano vitsillä, että mä voin olla se homo paras ystävä, niin vastaus tylysti "ei se oo sama asia" D: en vaan tajuu mikä hinku jollain heterotytöillä on saaha se "homo bff". seksuaalinen suuntautuminen on osa ihmistä, muttei koko hiton persoona. eikä varmaan kukaan hetero tykkäis, jos homo menis silleen, "sä oot mun hetero paras ystävä". ANYWAY. musta aina vaan tuntuu, ettei hän ota sitä...tosissaan? että tykkään tytöistä, vaikka siitä on hitto vie menny jo 3 vuotta, kun tulin ekaa kertaa kaapista D: tai...en tiiä miks on niin semmosta...
ja sitten kun perjantaina kerroin yhteen ryhmään olevani lesbo (siinä on siis mie, hän ja meiän kolme kaverii... mukaanlukien siis tää toinen lesbo, josta mainitsinkin), niin...no, en tiiä lukiko hän sitä viestii ees vai mikä homma, mutta lauantaina kun nähtiin, niin ekana kun tuli ovesta sisään, "kerro kaikki siitä pojasta" (vähä aika sitten luulin olevani ihastunu yhteen poikaan, josta mainitsin hänelle) ja...no, mä jäädyin D: koska luulin hänen tietävän, mutta ekana sit kysyy jostain hiivatin pojasta D: ja sopersin vaan, että "no...en mä tiiä mitä voisin kertoo, että oota kun mietin", enkä ikinä kertonu... ja nyt tosin julkasin instaan piirrustuksen, joka on aika selkee vihje, että oon lesbo :D ja pyysin kaverii kommentoimaan jotain homoo (että tää toxic ystävä näkis ja tajuis), niin hän sit kommentoi "lesbianism" <3 toki voisin vaan kertoo, niinkun mun yhelle toiselle kaverille, mutta...jotenkin vaan se, kun menee kauheen vaikeeks ja semmoseks kiusaantuneeks ja vittuuntuneeks jopa, niin eipä huvitakkaan...

tän oon jo aiemmin kertonu, mutta viesteihin vastaa vaan "juuh", "nice" tai "okei" vastauksilla... oli se sitten oikeesti mitä vaan. tai jos on tapahtunu jotain pahempaa, niin "voi ei". vaikka...mun itsetuhonen ystävä ilmoitti, että oli vahingossa leikannu haavan (tiiä häntä oliko miten vahinko vai ei), niin hän vastaa "nice" :/ ettei hänelle oikeestaan huvita kertoo mitään (enkä kerrokkaan), koska...ei oo vaan mitään järkee kertoo mitään, kun en saa mitään reaktioo, että tuntuu että puhuisin yksin. ja sitten kun hän laittaa viestii, niin olettaa meiän auttavan yms. totta hitossa autan ja kuuntelen, enkä oleta saavani mitään vastaan, mutta...ei semmonen yks puolinen suhdekkaan oo kiva. ...saatika että on kertonu jotain tärkeetä, hän vastaa vaan "okei" ja siirtyy kertomaan omasta päivästä kaikkee.

sitten koulusta...viime vuonna oltiin samalla luokalla (7-luokasta asti oikeestaan, mutta nyt lukiossa/amiksessa ei olla enää samalla luokalla tai ees koulussa..tietenkään). mun "piti" näyttää kokeen aikana hänelle vastaukset. jos kieltäydyin, niin otti siitä itteensä... joten koe tilanteessa katoin kirjaimellisesti omaan paperiin, vaikka kuulin kun yritti kuiskii tai jotain. mutten halunnu näyttää vastauksia, kun...siihen on monia syitä, joita ei varmaan tarvii listata? että jokainen pystyy ees yhen syyn miettii D:
hän on ollu aika omiva musta, että...siitäkin ottanu nokkiinsa jos oon saanu uusia ystäviä, saatika puhunu heistä. valittanu aina, ettei hänellä oo yhtään ystävää... kirjaimellisesti on :/ ja olevinaan mä en sit sais puhuu mun ystävistä, samaan aikaan kun hän puhuu omista. JOKA on mulle täysin fine, mutta...miks mä en saa ees mainita mun ystävistä mitään (ettei oo siis yhteisiä ystäviä).
hän sanoo välillä aika ilkeesti ja on ilkee... esim. meiän ystävää pitää tyhmänä, idioottina ja on sanonu vähä älyseks, joka ei oo sen ystävän mielestä hauskaa (eikä munkaan). sekä onhan näitä muitakin esimerkkejä jakaa. usein sanoo, että "onpa kamalat hiukset" tai vastaavaa, joka on ihan törkeetä sanoo kelle vaan D: tai sitten jos jollain ollu vaikka...palovammoja iholla (esim. tulipalosta selviytyjä), niin se on kauheeta kun sanoo, että "mikä ton naamaa vaivaa".... :(
ja mun syömisestä on myös kuittaillu. syön siis normaalisti 5 kertaa päivässä ja ruoka-annokset on...no, terveellisiä ja lautasmallin muksia ja välipalat (no, välipala, iltapala & aamupala) tyylisesti hedelmiä. niin se ei tunnu hyvältä, kun sanotaan, että "miten voit syyä noin paljon?" tai "sä vaan aina syöt"....

ois vielä niin paljon mainittavana, mutta...jätän tän viestin tähän, kun tilakin alkaa kohta loppuu :D
oon mun parille kaverille tästä puhunu (toinen heistä on edellisestä kaveri porukasta kanssa ja huomas noi samat asiat, muttei vaan kehannu sillon mainita) ja...no, ovat sillä kannalla, että pitäis vaan päästää irti. itekkin oon samalla kannalla, mutten tiiä miten.... se on mulle ongelma, enkä oo hyvä puhuu asioista. eikä sekään oo oikein, että roikun tossa suhteessa. yritän kyllä pikkuhiljaa päästää irti, mutta...tähän asti ei oo menny mitenkään hyvin. mulla ei oo ees jaksamista elvyttää tätä suhdetta, mutta...ehkä jos mainitsisin asiata suoraan, mikäli huomaan seuraavan kerran, jos menee taas vaikeeks yms jos mainitsen vaikka mun seksuaalisuudesta.... ash, en tiiä. miten te ootte katkassu ystävyyssuhteen? tai...voi hitto...