Olen pienestä pitäen toivonut itselleni erilaisia onnettomuuksia ja sairauksia. Lapsena näiden asioiden toivominen oli varmaan lähinnä huomionhakuisuutta, tiedän ihan kauheaa.

Nykyään edelleen toivon, että sairastuisin vaikka syöpään ja kuolisin siihen tai, että joutuisin vaikka auto-onnettomuuteen johon kuolisin. Edelleen ehkä siinä toiveessa on jonkinnäköistä ripausta huomion halua, ehkä minua jollaan tasolla viehättää se ajatus, että joku olisi surullinen kuolemani johdosta (tiedän että kuulostan ihan kamalalta). Nykyään toive kuitenkin tuntuu perustuvan lähinnä kuolemantoiveeseen.

Olen masentunut, ja olen huomannut masennuksen lisäävän tätä toivetta. Ehkä toivon näitä asioita senkin takia, ettei minun tarvitsisi tappaa itseäni.

Mietin vain, että onko tälläinen ajattelu normaalia? Pienenä ajattelin, että kaikki toivovat joskus tälläisia (toki pienenä en toivonut kuolevani), mutta nyt mietin, että onko tälläinen oikeastaan normaalia. Onko kenelläkään tälläisiä
ajatuksia, ja oliko niitä missä iässä?

Ja loppuun haluan pyytää anteeksi jos kirjoittamani teksti loukkaa jotakuta, ymmärrän hyvin, että toiveeni ovat todella epäkunnioittavia ihmisiä kohtaan jotka ovat kuolleet/joutuneet onnettomuuksiin tai kuolleet/sairastuneet sairauksiin.