Ei vaan enää jaksa. Ei jaksa elää ja kaikki on ristissä. Kaikki tuntuu mahdottomalta. Millään ei oo enää mitään väliä. Haluaa vaan itkeä. Ei osaa enää olla onnellinen. Tuntuu kuin hukkuisi ja elämä työntää pinnan alle, yrittää kaikkensa pidättää henkeä, uida pinnalle, muttei jossain vaiheessa enää kykene siihen, puhaltaa kaiken ilman ulos, luovuttaa ja antaa itsensä vajota liian syvälle, eikä enää pääse sieltä pois. Se kun itkee itsensä uneen ja toivoo, ettei koskaan enää heräisi. Toivoo, ettei koskaan olisi syntynyt...

Sillä minulla on tälläinen tunne lähes koko ajan.