Valitin yksinäisyydestä jo osittain eilen tänne, mut nyt valitan lisää koska mulla ei oo ketään kenelle puhua.

Koko kesä on menny ihan päin persettä.
Suunnittelin yhen tyypin kanssa niin paljon kaikkea ja nyt hän ei oo sit voinutkaan olla koko kesänä kun vaan pari päivää.

Hän peruu sovitut tapaamiset esim vesisateen takia joka vituttaa koska mä kunnolla odotan aina niitä sovittuja hengaamis päiviä, koska hän on mun ainoa ystävä niin muuten oon yksin.

Tää tyyppi ei koulu aikana pysty ikinä hengaamaan koska opiskelee niin hitosti, mikä on ymmärrettävää mutta nyt se ei sitten ees voinu olla kesäl....

Oon istunut melkein koko kesän sisällä masentuneena ja itken melkein joka päivä kun oon niin yksinäinen.
Tiiän että hän ei tarkoituksella yritä pahottaa mun mieltä mutta mun tekis vaan huutaa hänelle siitä miten paska olo mulla on.

On aika itsekästä olla näin turhautunut mutta kai mä nyt saan olla ees vähän vihainen kun vastassa on taas kokonainen syksy, talvi ja kevät yksin oloa.

(Ps hän on todella ihana ihminen ja aivan mahtava ystävä vaikka ei voi ikinä nähä..ainakin voidaan puhuu viesteil mutta tälleen ekstroverttina se ei riitä mulle eikä hän varmaa ymmärrä sitä kun on itse introvertti)