vaan mennä ja lyyhistyä äidin tai isän syliin itkemään kuin pieni vauva... ei oo enää normaalia

tein tota kyllä keväällä huutoitkin ja sanoin että "oon niin yksin" ja iskä siltti mun päätä ja jumalauta olin 17v ja nukuin isän vieressä kuukauden ja pidin sen kädestä kiinni( kyllä) kun pelkäsin että mulla on syöpä. en ylipäänsä voinut olla edes päivällä yksin missään ja aamulla heti ekat itkut aina alko(onneks sain bentsot niin helpotti, kunnolla helpotti vasta koepalan tulokset ja sitten kesällä leikkauksen jälkeen mun mieli lepäs hetken, en oikeestaa muista millon tarkalleen palauduin normaalin tilaan psykooseistani)

okei tää nyt oli tälläinen kiusallinen avautuminen, oli vaan pakko kirjottaa ylös älkaa välittäkö