Oon koko elämäni kuvitellu olevani täysin hetero, mut noin kaks vuotta sitten aloin äkkiä tiedostaa miten kattelin tyttöjä jonkun verran. Puoltoista vuotta sitten pamahti sitte tajuttoman kova ihastus naiseen (siitä oon kyllä päässy jo yli) ja tajusin että perkele, biseksuaalihan mä taidanki olla. Oon vielä kaapissa paitsi yhelle ihmiselle (coming out on kans kunnon struggle, vinkkejä otetaan vastaan). Mutta nyt mitä enemmän aikaa kuluu sitä vähemmän oon kiinnostunu miehistä. Oon melko kokematon, yhtäkään naista en oo suudellu, miehiä pari ja neki kännissä. Nää poitsut on sit halunnu tutustuu paremminki ja nähä selvin päin. Mutta siinä vaiheessa iskee mulla aina järkyttävä ahistus. En oo lainkaan attracted niihi, pussailukaan ei oo tuntunu miltään (vai johtuuko se vaan alkoholista, idk). Pojan kanssa tapaamine tuntuu ahistavalta ja väärältä, vaikka edellisenä iltana oon ollu ihan inessä. Mutta oon miettiny, haluunko olla poikien kanssa baarissa vaan boostatakseni mun paskaa itsetuntoa, sillee ”no ees joku tykkää musta” -tyyppisesti. Tai sitte en vaa oo kohdannu vielä miestä jota pidän aidosti viehättävänä. Saisimpa kokemusta tyttöjen kanssa, väitän et sillon en panikois seuraavana päivänä vaa haluaisin mielelläni nähä koska noh, tytöt on KUUMIA. Mut en voi tietää. (Girls hit me up lmao).

En oo ollu ihastunu poikaan viiteen vuoteen. Tarkottaako tää että mun seksuaalisuus on vaan äkkiä muuttunu ensi heterosta biiks ja nyt kokonaa lesboks?? EI SEKSUAALISUUS TOIMI NIIN. Oon hämmentyny auttakaa :D apua miten pitkä tästä tuli