Ei minua ikinä ole kiusattu varsinaisesti. Minulla on jonkin verran kavereita. Tai niin ainakin luulin. Minulla ei ole ikinä ollut parasta kaveria. Siis yhtä bestistä. Olen aina se kolmas pyörä. Meillä oli kyllä kutosluokan alussa neljän tytön klikki. Parhaat kaverini. Mutta nyt nyt Silja on ollut pois koulusta kipeänä. Minä Maria ja Netta olemme olleet kolmestaan. Tai no siltä se muiden silmissä näyttää. Mutta oikeasti kaverini haluavat olla kai kahdestaan. Koko ajan juttelivat vain toisilleen. Mukanamme oli myös tyttö joka on luokkamme suosituin. Kaverini Maria ehdotti syliin/reppuselkään tuloa. Mutta hän kysyikin vain muilta paitsi minulta. Vaikka olen pienin ja kevyin!....Siljalle soitin eilen. Hän ei päässyt tänäänkään kouluun. Juttelin myös viesteillä isosiskoni kanssa. Oloni parani hetkeksi. Mutta kun lisätään tähän vielä se että eräs poikapuolinen kaverini on estänyt minut eikä juttele minulle. Hän ei katso enää minuun tunneilla päin. Ei hymyjä joita ennen vilauttelimme tilaisuuden tullen.














Perustuu aikalailla minun elämään