Kaikki alkoi siitä, kun äiti sanoi minulle juteltuaan ruotsinkielen opettajani kanssa menestyksestäni ruotsin kielessä. Mielestäni olen ihan paska siinä ja olen sen kieliopin kans tuskaillut ihan helvetisti suoraan sanottuna. Kokeesta tuli 6,5 ja oon lukios. Otan helvetinmoista stressii kaikesta kouluun liittyvästä ja sen takii saanki välillä ahdistuskohtauksii ja en meinaa saada hengitystä kulkeen. Ja no tänään meille palautettiin englannin esseet ja mulla oli siellä aikasen paljon virheitä, mutta teksti oli kuitenkin opettajan mielestä hyvää ja hän sitten oli minua suositellut minua äidinkielenopettajalle, että minä voisin kirjoittaa jutun lehteen (koulussa on siis mediakurssi, niin sen kautta saisin kirjoittaa, vaikka en kurssilla olekkaan.) Mun essee oli tosi mielenkiintoinen kuulemma, ja vaikka siinä olikin virheitä niin ainakin siitä huomaa että olen oikeasti miettinyt mitä haluan sanoa. Ja tänään ne palaset vaan loksahti, kun oon ajatellu mitä äiti sano, se on totta ja nyt mulla on hyvä fiilis, koska ymmärrän stresaavani liikaa. Oon ollu siis tietoinen mun stressaamisesta, mutta en oo tajunnu että se johtuis siitä että olisin jotenki perfektionisti.

Joo en oleta että kukaan kommentois mitää, mutta oli pakko avautuu.