Harjoitusmekanis5.7.2019 21:43
1/10
Tajusin olevani oikeasti ruma

Mulla on siis ollu oikeesti hyvä itsetunto ja kaikkee, mut ku välillä ollaan ystävien kaa kehuttu toisiamme, kukaan ei oo ikinä kehunu mun ulkonäköä, kaikki on sivuuttanut mut. Yks itse asiassa nauro, kun kysyin siltä ees yhtä ainoaa kaunista asiaa mussa. Se ei osannu vastata.

Oon ajatellut vaikka kuinka kauan, että oon ihan ok näkönen. En siis mitenkään kaunis, mutten rumakaan. Mun iho on puhdas, hampaat hyvät, kulmat ja ripset luonnostaan aika kivat yms. Naamassa ei siis sillee oo mitään ongelmaa, mut kaikki mun kasvonpiirteet on jotenki eri paria, eikä ne sovi yhteen.

Mun hiukset on ihan kamalan huonokuntoset ja korvat tosi isot. Oon aika hontelo ja todella muodoton. Oon ns. laihaläski - oon hoikka, mut mulla ei oo yhtään lihasta, ainoastaan rasvaa. Olematon persekin on todella huono ja vähön sellanen riippuva.

Kukaan ei oo ikinä suoranaisesti haukkunut mua (ainakaan mun kuullen), mut just kavereiden reaktioista on tullu aika paska fiilis. Ku mun ystävät laukoo tosi paljon kehuja toisilleen, mäki teen tätä oikeesti usein, mut mä en ikinä saa niitä ite osakseni.

Puhun nyt siis ainoastaan ulkoisesta kauneudesta, kyllä mun henkisiä piirteitä on kehuttu. Ulkonäön ei pitäis olla se ratkaseva juttu, mut kyl tää ahistaa

En tiiä mitä mä tällä viestillä nyt hain, haluan kai vaan purkaa ajatuksia johonkin