Otsikko.

Tarkemmin germaaninen tai ranskalainen filologia. Ja kyllä, tiedän miten työllistymisestä on varoittavia esimerkkejä ja jo noiden mainitseminen tuntuu olevan joillekin punainen vaate.

Oon ollut kielissä pienestä pitäen hyvä, vaikka ite sanonkin. Opin suurinpiirtein pelkästään kirjaa vilkaisemalla ja kieltä kuuntelemalla. Koskaan en ajatellut kuitenkaan, että lähtisin kieliä opiskelemaan, vaikka ne ovatkin intohimoni. Kielten ylppäritkin oli lähinnä 6 tuntia kestävä taivas. :D
Yks päivä mulle ehdotettiin kielten opiskelua yliopistossa, ja siitä lähtien oon myös pyöritellyt sitä päässäni. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, ei mikään tunnu niin omalta. Tätä ennen olin ajatellut yhteiskuntatieteellistä tai psykaa, mutta ei kumpikaan ole mikään palava intohimoni, ainakaan jos vertaa kieliin.

Silti saan jatkuvasi kans kuulla, miten ne eivät työllistä mihinkään, varsinkaan pienet kielet. Olin alunperin ajatellut ottaa opettajaopinnot siihen rinnalle + kaksi suurta eli enkun ja ruotsin, mutta turha toivo; ei oo töitä opettajille.
Niinkun hitto, mitä tekisitte tilanteessani? Ärsyttää kun se oma intohimo on löytynyt, eikä kielet kuitenkaan nyt aivan mikään pilipaliala ole jos vertaa vaikka joihinkin ihan marginaalialoihin, mutta silti "ei älä tee sitä älä mee opiskelee niitä!!111"
Onko mitään vinkkejä, mitä kannattaisi valita sivuaineeksi jos ei nyt kuitenkaan kortistoon halua valmistua? Lisättäköön tähän, että salainen haaveeni olisi olla tutkija tai opettaja yliopistolla, mutta kieltentutkija taitaa olla jo naurettava ajatuksenkin tasolla..?
Vai unohdanko aivan suosiolla koko homman ja menen opiskelemaan jotakin ei-niin-kiinnostavaa, mutta kuitenkin työllistävää alaa kuten sitä psykaa? (tai no eihän sinne psykalle mennä vaan päästään)

Olisi kiva kuulla vinkkejä, ja vaikka kokemuksia, mikäli joku opiskelee täällä kieliä.