oispa edes joskus hyvä päivä. istun kotona yksin ja mietin. psykologia ei oikein kiinnosta, se vain kyselee samat asiat joka viikko. mulla on harhoja, ollut lapsesta asti, mutta kukaan ei ota niitä vakavasti. en uskalla puhua mun pään sisällä olevista asioista koska en halua olla vaivaksi, ja joudun joka viikko pitämään kaiken sisälläni kunnes pääsen psykologille. äitini käskee vain "ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tekemään asioita" ja isääni ei kiinnosta, lähinnä vitsailee itsemurhalla.

mä en vaan jaksais enää. en pysty puhumaan netissä kenellekään, ahdistun vain lisää, sekasin-chatit on kokeiltu, ei toimi. valitan taas, mutta tää on ainoa paikka missä uskallan niin tehdä ilman suurempaa ahdistusta.