Oon niin loppu itteni kanssa. Haukun ja moitin itseäni jatkuvasti. Kävelen peilin ohi ja ajattelen että vittu mikä idiootti. Katson itteeni peilistä ja sanon että vihaan sua saatanan paska. En ees huomaa kun ajattelen näin. Välillä havahdun, että taas oon vaan haukkunut itseeni. Se tuntuu niin normaalilta.

Koulussa oon outo. Mulla on ollu sosiaalisten tilanteiden pelko n. 5 vuotta mut oon yrittäny olla välittämättä siitä. Uskaltauduin sit aloittamaan koulun viime syksynä. Ajattelin että kun uskaltaudun kouluun, niin pääsen eroon mun sosiaalisten tilanteiden pelosta ja saan ystäviä, mutta niin ei käynytkään. Alkuun meni ok, mut sit ahdistus otti vallan ja eristäydyin ja vetäydyin.

Nykyään en puhu juuri mitään. Koulussa on semmonen olo kuin olisin kuplassa. Ruokalassa syön muiden seurassa hiljaa, tuijottelen ympärilleni ja olen kännykällä. En puhu mitään ellei joku kysy ja silloinkin usein alkaa ahdistaa ja punastun. Vaikutan niin ylimieliseltä ja täynnä itteeni olevalta ihmiseltä. Varsinkin kun olen ulkonäöltäni ihan ok enkä heti ensikättelyssä vaikuta sellaiselta joka kärsisi tämmösistä ongelmista. Tämä ahdistaa ja hävettää entisestään, koska en halua vaikuttaa ylimieliseltä.

Aina jos saan jotain sanaa suustani tai pääsen jonkinlaiseen sosiaaliseen kontaktiin jonkun kanssa, niin yritän vaikuttaa mahdollisimman iloiselta ja ystävälliseltä, hymyilen ja nauran paljon. Mutta sisälläni on vaan voimakas itseinho ja joka paikkaan tunkeutuva ahdistus ja pelokkuus. Tuntuu että mun mielenterveys romahtaa kohta lopullisesti. Tää kouluvuosi on ollut henkisesti aikamoista ryöpytystä. Pelkään, että masennun. Kaikkialla on huono olla. Koulussa, töissä, porukoilla, omassa kämpässä. Ahdistaa ja inhoan itseäni joka paikassa.

Help :(