Mua harmittaa ettei mulla oo ketään kelle voisin kertoa mun kaikki murheet ja ajatukset.
Mulla ei oo ketään, kuka halais ja sanois että kaikki on hyvin.
Kukaan ei myöskään kysy mitä mulle kuuluu.
Mä itken yksin ja murehdin yksin. Mä pidän kaikki ajatukset sisälläni ja ne valtaa mut, koska ei oo ketään kelle avautua.
Mä oon surullinen sisältä päin, mutta ulkoa päin se ei näy. Tai en ainakaan usko niin.