Aika moni urheilulaji tähtää suorittamiseen ja omien tavoitteiden ylittämiseen. Monen huippu-urheilijan arkeen kuuluvatkin jatkuvat loukkaantumiset ja leikkaukset, kun kroppa viedään äärirajoilleen. Mutta voiko urheilu olla myös armollista? Entä voiko olla suorittamisesta vapaata urheilua? Onko kaikkien tähdättävä maratoniin vai riittäisivätkö pienemmätkin tavoitteet? Millaista urheilun tulisi sinusta olla, jos ei tähtää ammattilaiseksi?