Joo, eli ensimmäisenä: tässä puhutaan viiltelystä, verestä yms. eli jos et kestä lukea, tee itselles palvelus ja vaihda keskustelua.
Taustatietona nyt näin alkuun, että oon viillellyt enemmänkin n. puol vuotta sitten. Melko säännöllisesti kaiken kokoisia viiltoja. Nyt kuitenkin oon varmaan neljä kuukautta ollut viiltämättä yhden yhtäkään viiltoa. Mut se halu sitä asiaa kohtaan ei katoa mihinkään. Tai ehkä se on vähän lieventynyt noin yleisesti, normaalissa elämässä, mutta heti jos mä kuulen sanankin kyseisestä aiheesta, tai nään kuvia, mitä vaan, meen johonkin tilaan missä ainoo ajatus olis että pakko viiltää. Ja tähän asti nuo mun "kohtaukset" on ollu kontrolloitavissa että oon kyennyt oleen tekemättä mitään, mutta muutama yö sitten oli jotain ihan erilaista.
Kaikki alko yhestä kuvasta jossa oli haavoja ja tän kuvan näin sattumalta. Sit hetken aikaa yritin olla ja vaihtaa ajatuksia mut ei onnistunut, hain terän ja viilsin muutaman kerran. Sen jälkeen mun päähän tuli yks ainoa kuva/ajatus jossa mä istun mun huoneen lattialla aamulla, jalat viilleltynä aivan paskaks. Se oli jotain niin kaunista ja todentuntusta. Siin vaihees tajusin et nyt on pakko vetää piste ja tehä muuta, mut se ei onnistunut. Rupesin itkeen hysteerisesti ja täriseen siks koska tiesin etten ois saanu toteuttaa sitä mikä tuntu niin pakonomaselta, ihanalta. Olin ihan lamaantuneena tunnin itkien ja täristen ja mun pää kävi kokoajan taisteluu et heittääkkö terä pois vai antaa vaa mennä. Sit jotenkin sain hetkeks heitettyy sen terän pois kädestä, otettuu puhelimen käteen ja soitettuu mun kaverille. En pystyny puhuun mitään kun se vastas, vaan katkasin suorilta. Sit mä viilsin pari kertaa lisää. Ja heti se kaikki hysteerisyys helpotti mut silti olin etten saa jatkaa. Ja heti kun seuraavan kerran kykenin liikkuun, otin unilääkkeitä koska aattelin et kun mua alkais väsyttään saattaisin rauhottua ja niin siinä kävikin ja nukahdin. Mutta noi ajatukset, fiilikset on jotain mitä ei pysty sanoin kuvaileen...
Osaisko joku sanoa että mitä ihmettä? Toi oli jotain aivan järkyttävää ja niin paljon vahvempaa kun mikään muu koskaan aikasemmin. Onko jollain muulla ollut tommosta ja miten mä pääsen eroon tosta?