Aiheen nimeks tuli vaan mieleen siitä kun oon kattonu parina päivänä tosi paljon carrien päiväkirjoja ja siinä just puhuttiin jotain et ensirakkaudessa tuntuu kuin kosketettais ensimmäistä kertaa. Ja mä oon miettiny viime aikoina tosi paljo sen takia (aikasemminki on käyny monta kertaa mielessä), että mikä mulla aina menee väärin tälläsissä asioissa.

Oon 18 vuotias tyttö, jota ei oo koskaan pussattu, suudeltu tai mitään vastaavaa. Oikeestaan mulla ei koskaan oo ollu mitään säätöö tai mitään juttua kenenkää kaa. Kaikki kaatuu aina samass kohtaa. Yleisesti kun juttelen esim koulussa jollekin pojalle juttu luistaa yms. riippuu ny missä tilanteessa ja oon muutenkin ystävällinen et jos mulle tullaan puhuun niin puhun takasin ja oon kiva. Kuitenkaan kukaan "tuntematon" (eli joku muu kuin meijän kaveriporukasta) ei tuu koskaan jutteleen tai mitään, ymmärrän kyllä koska kaikille on muodostunu jo omat porukat ja en mäkään varmaan menis juttelee semmoselle jolle en oo aikasemmin puhunu. Mut pointti oli se et miks ketään ei ees kiinnosta tulla jutteleen mulle? Miks mä en oo sellateen olonen et joku haluis tulla jutteleen mulle? Oon aina kaikille mukava ja jos joku haluis tulla jutteleen mulle ni miks ei?

Tykkään kulkee pienissä piireissä, en kaipaa montaa ystävää enkä kaveria, mun paras ja ainoo ystävä on ollu jo mun paras kaveri jo yli 10 vuotta ja kerron sille aina kaikesta mut halusin tulla tänne vaan saamaan avautuun ihan anonyyminä ja saamaan ehkä uusia näkökulmia tähän. En siis oo mikään sellanen joka kierteelee kaikki viikonloput ja illat jossain, vaan tykkään olla ihan kotona vaan rauhassa. Siks mulla ei varmaan ookkaan mitään isoja piirejä enkä tunne paljoo porukkaan. Toinen syy on varmaan se, et oon toisella paikkakunnalla lukiossa ja yli puolet mun kaverista on sieltä ja niitä on vaikeeta saada tänne ja siltä tänne pääseminen olis vaikeeta.

Moni tuntematon olettaa et mulla on poikaystävä, ehkä se johtuu mun iästä ja siitä et kaikilla pitäs olla mut mun pomo (oon jätskikiskalla töissä ja mulla on joku intialainen pomona) olettaa aina et ku sanon et oon menossa tonne tai se kysyy et mitä meinaan tehä illalla, et oon mun poikaystävän kaa, mitä mulla siis ei oo. Muistan senkin kun mummu kerran kyseli iskältä, kun se luuli et en kuule, et onko poikia jo näkyny kulmilla, ja tästä on jo monta vuotta!

Suurin mahdollinen mahdollisuus mikä olis voinu johtaa minkäänlaiseen säätöön oli noin kuukausi sitten. Mua vuoden nuorempi poika alko seuraan mua ig tän vuoden alussa ja mä hetken päästä sitä koska mua kiinnosti et kuka se on ku se tykkäilee mun kuvista. Lisäsin sen snapchätissä kun selvis et se on samalta paikkakunnalta ku mä ja olihan se ny aika komee... Se lisäs mut ja juteltiin niitä näitä sinä päivänä. Molemmat lähetteli snäppejä toisilleen jne. ja juttu luisti. Tää poika oli kans samalla paikkakunnalla koulussa ku mä mut vaan eri koulussa. Näin sen kerran pysäkillä, mut en ollu 100% varma et oliks se se ja mun bussi tuli jo ni en menny moikkaan sitä. Samana tai seuraavana iltana laioitn sille snäpissä et oliko se siihen aikaan pysäkillä ja se sano et joo ja et näinkö sen. Vastasin myöntävästi ja sanoin et en viittiny mennä moikkaan koska en ollu varma ja olisin tod.näk. säätäny jotain. Ja ihan vitsillä, ja mä tykkänki just tollatteesta, se sano et jaa oisit tullu nuoleen mua vai, totta kai mä vastasin et joo meen nuoleen tuntemattomia pysäkillä. Keskustelu päätty siihen kun sovittiin et voidaan mennä moikkaan toisiamme koska vaan jos nähään, se oli hyvä merkki.

Snäppäily jatku taas samaan malliin. Ja mainittin kerran jonkun nolon poika tarinan ja se kysy et oliko se mun nolo poika tarina. Vastasin joo koska olinhan melki menny nuoleen jotain tuntematonta. Joskus keskustelu meni siihen suuntaan et olisin menny nillee nuoleen yms mut se kaikki oli vaan läppää tai ainakaan mä en ottanu sitä tosissaan, koska haluun et mun suhteessa jonku kaa voi puhuu tollasia ihan muuten vaan. Seuraavana päivänä laitoin sille snäpin et mitä nolo poika, tai jotain vataavaa ja se vaan vastas hyvää. Noh se ei ollu mitään mut yritin sen jälkee laittaa sille smnäppiä mihin se normaalisti oli vastannu mut nyt se ei vastannu enää ollenkaa. Rahallisesti luulin jo hetken aikaa et sen kännykkä on rikki tai jtn koska ei mitä tapahtunu. Mä oon nähny sen kerran sen jälkeen ja silloin olin bussissa ja se meni ohitte omaan bussiin. Kaikista eniten mua hämmentää se et miks se lopetti kaiken ku seinää eikä enää vastannu mihinkää. Jos jollakin olis vastaus niin kiitos, haluisin kuulla sen.

Viime aikoina oon ymmärtäny sen et pojat/miehet on yhtä lailla ihmisiä, missä muutkin on, ne vaan pitää jotain muuta asiaa tärkeempänä ku mitä mä pidän. Mut tän tarkotuksena ei ollu ny miettiä et mikä mussa on vikana, koska oon suht koht tyytyväinen itteeni enkä halua muutenkin vaan seurustella seurustelun takia. Halusin vaan päästää kaiken ulos mitä oon miettiny, varmasti jäi jotain vielä sanomatta, mut oon ny kirjottanu tätä ainakain 45min enkä jaksa enää. Mut mietteenä päälimmäisenä on se et mistä se kaikki johtuu et ketää ei kiinnosta tulla jutteleen mulle (tarkotan lähinnä niin ku siinä mielessä et niitä kiinnostais mä) ja jos mua kiinnostaa mennä juttuleen jollekin just esim snäpissä et miks se ei jatku? Mulla on 100 muuta esimerkkiä vastaavista tilanteista mut toi on kaikista oudoin. Mä en oikeestaan enää muista et mikä mun pää kysymys oli koska kaikki on tullu tässä samaan aikaan mut toivottavasti joku jakso lukee ja jaksais kommentoida koska nää kaikki asiat vaan pyörii mun päässä kaiket päivät