Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Royyy6.5.2017 12:23
1/110
Vääristynyt suhtautuminen ihmisoikeusrikollisiin - syyllistytkö sinäkin?

Nyt käsittelen aihetta, mikä ei välttämättä sovellu nuorimmille tai herkimmille lukijoille. Suosittelen siis tässä vaiheessa sulkemaan keskustelun, mikäli koet kuuluvasi yllämainittuihin ryhmiin.
Keskustelun taso pysyy täysin asiallisena.

Käsittelen siis tiiviisti lähihistorian vakavien ihmisoikeusrikosten tekijöitä länsimaissa, sekä ennen kaikkea yleisesti hyväksyttävää mutta hyvin vääristynyttä suhtautumista heihin.
Tarkastelen sitä, millaisia alullepanijoita ihmisoikeusrikoksien tekijöiden toiminnan kehyksinä on, mitä oikeastaan on ihmisyys täysin vastakkaisten näkökulmien taustalla, ja miksi yleinen suhtautuminen ihmisoikeusrikoksien tekijöihin on tasavertaisuuden ja moraalin kannalta täysin vääristynyt.

Katselin tässä yksi päivä netflixistä löytyvää mielenkiintoista dokumenttia
Captive for 18 Years: The Jaycee Lee Story (2009). Dokumentissa käsitellään nuoren tytön kidnappausta ja kuinka hän eli 18 vuotta kidnappaajansa vankeudessa.
Kaiken muun ohella dokumentti sai minut ajattelemaan, kuinka kapeakatseinen ja alkukantainen suhtautumisemme tietynlaisiin ilmiöihin on vieläkin, vaikka luulemme elävämme sivistyneessä ja kehittyneessä yhteiskunnassa.
Suhtautuminen ihmisoikeusrikoksen tekijään on nimittäin aina tuntunut olevan suoralta kädeltä tuomitseminen, syvä inho, halveksinta ja viha.
Ihmiset kokevat oikeutettuna halveksia tekijää ihan kuinka paljon tahansa ja sen katsotaan myös ulkopuolisten silmin olevan jotenkin hyväksyttävää.
Dokumentissa tytön isä sanoi jotain siihen suuntaan, ettei kannata kuolemantuomiota, mutta tämän kohdalla sallisi poikkeuksen. Haastateltu poliisi (muistaakseni, saa korjata jos olen väärässä) sanoi puolestaan toivovansa tekijälle mahdollisimman hidasta kuolemaa. Pidän tätä henkilökohtaisesti aivan käsittämättömänä.
Tämä kuvastaa nimittäin erinomaisesti sitä sairasta, vääristynyttä, yleisesti jostain syystä hyväksyttyä suhtautumista, mikä on valloillaan nyky-yhteiskunnassamme.
Matka tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ajatuksenkin tasolla on vielä pitkä.
Ilmiöiden oikeudenmukainen tarkastelu vaatii lähes aina kaikkien eri näkökulmien tasapuolista huomioon ottamista, miksi se ei sitten pätisi tässäkin aiheessa?

Tähdentääkseni erilaisten ihmisoikeusrikoksien ymmärrettävyyttä tarkemmin, otetaan esimerkeiksi vaikka Edmund Kemper (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Edmund_Kemper), Joseph Fritzl (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Fritzl_case), Luis Garavito (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Luis_Garavito) ja Albert Fish (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Albert_Fish).
Nämä rikolliset ovat lukuisten kaltaistensa tavoin syyllistyneet yleisen käsityksen mukaan järkyttäviin ihmisoikeusrikoksiin.
Kaikkia näitä rikollisia (sekä muita kaltaisiaan) yhdistävä tekijä on lähes aina jonkinlainen trauma tai laiminlyönti lapsuudessa, ulkopuolinen vaikutus, mihin henkilö itse ei ole voinut vaikuttaa millään lailla. Tällaiset tapahtumat ovat johtaneet niihin ajatusmalleihin, käyttäytymiseen ja syihin, miksi rikolliset ovat tehneet tekojaan.
Tästä voimme suoraan päätellä, että ei ole olemassa pahuutta, on vain olosuhteiden uhreja.
Jokainen ihmisoikeusrikoksen tekijä on todellisuudessa uhri, vaikka sitä olisi vaikea myöntää.
Ongelma syntyykin siinä vaiheessa, kun ihmisyhteisö unohtaa, kieltää tai vähättelee tämän tosiseikan merkityksen.
Tämä omituinen suhtautuminen juontaa juurensa hyvin vanhanaikaiseen ja totuttuun, joskin vääristyneeseen käsitykseen hyvästä ja pahasta.
Todellisuudessa kyse on kuitenkin vain yksinkertaisesta syy-seuraussuhteesta, aivan luonnollisesta ilmiöstä, eikä mistään romantisoidusta käsityksestä viattomista uhreista ja läpeensä pahoista hirviöistä.
Murha ja rikokset ovat aina jollakin tasolla ymmärrettäviä tai oikeutettuja.
Jostain syystä ihmisten on vaikea vielä tänäkin päivänä tajuta, että ei ole olemassa syyllistä ja uhria vaan aina kaksi (tai useampi) olosuhteiden uhria.

Tässä vaiheessa viimeistään sinunkin olisi syytä pohtia vakavasti ihmisyyttä, tasavertaisuutta, syitä ja seurauksia todellisessa monimutkaisessa maailmassa, ennenkuin tuomitset yhtään ketään.
Julkisesti esiin tuotu tuomitseminen, halveksiminen, inho ja viha ei ole oikeutettua ketään kohtaan eikä missään tilanteessa.
Tästä tulisikin mitä pikimmiten päästä eroon mikäli haluamme kehittyä ihmisenä ja koko ihmiskuntana.

Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää?
Koetko sinä itse oikeutetuksi tuomita olosuhteiden uhrin? Miksi?