Aluksi sanon niille, jotka eivät jaksa lukea tulevaa pitkää stooria sen, että en käytä päihteitä enkä ole itsemurha-altis. En myöskään halua jäädä neljän seinän sisälle eli kyseessä ei ole ainakaan paha masennus. Siksi en tiedä, saanko esim. aikaa terveyskeskuksesta.

Musta tuntuu siis siltä, että koko maailma romahtaa tällä hetkellä niskaan. Missään elämän osa-alueella ei näy valonpilkahduksia ja siksi olo onkin toivoton sillä en tiedä mistä aloittaa. Alotan nyt kertomuksen vaikka lapsuudesta sillä kaikki tämä lähtee sieltä..

Olen siis ala-asteelle asti pärjännyt suhteellisen hyvin. Yläasteen myllerryksessä aloin syödä suruuni ja painon noustessa lopetin liikuntaharrastukseni. Kaverit vähenivät hiljalleen ja nykyään näen aktiivisesti vain yhtä kaveria(yliopistotuttuja lukuunottamatta, joita näen yliopistolla)

Kaikki tämä siis lähti sisäisestä pahasta olosta, jonka purin herkkujen syömiseen. Sen lisäksi olen huomannut että yläasteelta saakka olen paennut nettiin. Olen luonteeltani erittäin pohtelias ja jauhankin mielessäni samoja aiheita uudelleen ja uudelleen. Internetistä on tullut vuosien saatossa tapa paeta todellisuutta sekä omia ajatuksiani. Sen avulla pystyn sulkemaan negatiiviset ajatukseni. Internetissä yleensä olen esim. pinterestissä tai katson tv-sarjoja/leffoja. Käytän suuren osan ajasta ''elämän suunnitteluun'' eli mietin mitä voisin tehdä: aloittaa harrastuksen, pukeutua tälläisiin vaatteisiin, liikkua ja syödä näin terveellisesti'' ym.

Nyt olen tajunnut, että yläasteelta saakka koneella istuminen on häirinnyt opintojani. Olen keskiverto-oppilas, mutta todellisuudessa minulla olisi mahdollisuuksia paljon parempaankin. En vain koskaan tee tehtäviä itsenäisesti tai ajallaan. Palautan kyllä esimerkiksi esseet ajallaan sekä suoriudun muuten koulusta, mutta todellisuudessa opiskelin lukiossakin mahdollisimman vähän kurssien sisällöstä(vaikka kirjoitinkin yli 7)! Jopa niitä, mistä pidin sillä suurimman osan ajasta istuin koneella. Jopa 10h päivässä! Nyt yliopistossa kun pitäisi opiskella itsenäisesti, pärjään juuri ja juuri (vaikka saan edelleenkin aika keskiarvotuloksia). Tunnun että hukun tehtäviin ja lupaan itselleni että nyt luen, mutta en saa mitään aikaiseksi.

Kaiken kouluhomman pahentaa vielä se, että tiedän olevani väärällä alalla. pelkästään tältä valmistuminen kuulostaisi tuskalta. Tällä hetkellä olen suorittamassa ensimmäistä vuotta ja olen saanut 30op kasaan. Haaveammattini valintakokeeseen vaaditaan todella paljon ja minun pitikin aloittaa lukeminen, mutta suoraan sanottuna elämänhallintani ei suju ja nyttenkin välttelen lukemista. Mielessäni jyskyttää jo että ''mitä jos en pääse'' ja jotenkin sekin on osa estämässä minua lukemasta. Tämä olisi siis kolmas hakukerta. Jos en tällä kertaa pääse, niin se taas tarkoittaisi joko nykyisessä jatkamista tai uuden opiskelupaikan hakemista. Joka taas tarkottaisi sitä, että minun pitäisi keksiä hyvä b-suunnitelma eli sellainen ammatti, jossa voisin nähdä itseni..

Palaan nyt takaisin ehkä siihen suurimpaan ongelmaan eli tunnesyömiseen ja liikuntaan. Nämä nivoutuvat itselläni paljon yhteen. Olen jo yläasteesta saakka yrittänyt saada syömistäni kuntoon, mutta en ole onnistunut siinä. Parhaimmillaan olen pysynyt pari viikkoa erossa karkeista, mutta useimmiten se on jäänyt pariin päivään. Sain muutama vuosi sitten pudotettua 15kg painoa, mutta nyt sitä on puolen vuoden aikana tullut yliopistostressin ja näiden kaikkien takia 5kg lisää. Haluasin harrastaa yhtä tiettyä liikuntalajia (ja siis olla hyvä siinä ym) mutta edelleen mietin että ensin laihdutan edes lähelle normaalipainoa ja sitten mietin... Mitään ei kuitenkaan tapahdu.
Olen jo yli 7v yrittänyt pyristellä itsekseni tämän kanssa ja enää en jaksa. Muutin ennen joulua omaan asuntooni ja täällä olen syönyt ehkä hieman terveellisemmin. Ainoan kaverin ja perheen kanssa syön aina epäterveellisesti. Kuitenkin isoksi ongelmaksi omassa kotona on tullut nukahtamisvaikeudet. Pyörin useita tunteja sängyssä sillä en vain pysty olla ajattelematta kaikkea mitä päässäni liikkuu! Tämä taas vaikeuttaa vielä enemmän aamuheräämisiä luennoille, jolloin taas helposti jään koko päiväksi kotiin.... eli koneelle. En vain jaksa. Haluaisin päästä jonnekin terveytymisoppilaitokseen, jossa voisin loppuvuoden opetella uuden tavan syödä,liikkua,ajatella... Mutta sellaista ei taida olla, ainakaan halvalla. Mistä saan apua?

Tästä puuttuu varmaan nyt ihan hirveästi kaikkea olennaista mutta olkoot. Se kysyköön ken jaksakoon lukea tai saa selvää :/