Menneisyys ahdistaa. Peruskoulussa olin koulukiusattu, sivussa ollut tyttö. Niihin aikoihin olin todella säälittävä. Aloin hakea huomiota valehtelemalla... Minulle aina oli muka tapahtunut jotain kamalaa tai siistiä. En kai kestänyt olla kokoajan sivussa ja se pieni ja mitätön tyttö.

Kolme vuotta sitten (lukio oli käyty yms). Minulle tehtiin jotain kamalaa, mutta se oli omaa syytäni. Halusin avautua ihmisille pahasta olostani, mutta häpesin enkä kehdannut myöntää olleeni osallinen asiaan. Avauduttuani sain tarinan kuulostamaan kamalammalta kuin se onkaan. Ja nämä henkilöt vieläkin luulevat sen olevan niin...

Nyt minulla on ollut kaikki hyvin. Mulla on ihania ystäviä, ihana poikaystävä, mutta yhtäkkiä kaikki menneet asiat ovat nousseet takaisin mieleeni. Tunnen itseni hirveäksi ihmiseksi. Haluaisin antaa itselleni anteeksi, sanoa että olen muuttunut ja tiedän että en enää edes kykenisi moisiin valheisiin, mutta pelottaa olla minä. Pelottaa että jos ystäväni tietäisivät millainen olen ollut, pelottaa jos poikaystäväni tietäisi... Mitä jos he eivät enää pitäisi minusta? Tämä syyllisyys on kamalaa. Tuntuu että valehtelen siitä kuka olen, kun olen joskus tehnyt tuollaisia asioita. Olo on fyysisestikkin huono kun mietin näitä asioita.

Antakaa te minulle "tuomio". Miten minun pitäisi ajatella?