Täällä usein keskusteluissa puhutaan ateismin ja uskomisen eroista, ja joidenkin mielestä uskovat ihmiset ovat keskimäärin tyhmiä. Tutkimusten mukaan näin ei ole ja sitä paitsi uskomisen ja tieteen eron vertailu on kuin tieteen ja taiteen vertailu. Molemmat ovat tärkeitä asioita, mutta koska ne toimivat eri tavoin, niitä on aika turhaa verrata.

Monet vetoavat uskomattomuuttaan älyyn, järkeen tms, mutta tässä on se mikä erottaa uskomisen järjestä. Järki on luonteeltaan järjestelmällinen, looginen ja rationaalinen, kun taas uskominen on enemmän intuitiivista. Intuitiivisuus ei solahda luonnontieteelliseen ajatteluun kovinkaan hyvin, sehän on enemmän kokemusperäistä ja jostain syvältä kumpuavaa todellisuutta, jota ei oikein mitattavin anturein voi mitata.

En ota nyt tunnustuksellisestk kantaa minkään uskonnon puolesta, vaan uskon puolesta. Ihmisellä on luontainen tarve luottaa johonkin intuitiivisesti ja tästä seuraa usein uskojalleen jotain positiivista kokemusta, joka antaa elämälleen mielekkyyttä, mitä taas deterministinen järkeily ei tuota, koska järjen tehtävä ei ole sama. Uskomiseen liittyy usein myös yhteisöllisyys ja kokemus kuulumisesta johonkin itseään suurempaan, josta seuraa lisää mielekkyyttä elämään.

Usein eri uskomusjärjestelmiin kuuluvat myös joutuvat perustelemaan itselleen kuulumistaan johonkin yhteisöön, jolloin tähän tarvitaan usein järjellistä ajattelua, joten täysin tyhmiä nämäkään ihmiset eivät ole.

En sekoita tähän Raamattua tai Kristinuskoa sen enempää, koska Kristinuskoon sisältyy niin laaja kirjo erilaisia näkemyksiä, että kokonaisvaltaiseen ja mielekkääseen ymmärtämiseen uskomisesta tai kristinuskon olemuksesta 95% demittäjistä tuskin kykenee.

Olen agnostinen uskovainen, tiedän tasan tarkkaan että en voi uskomista perustella järjellisesti, mutta se ei varsinaisesti haittaa elämääni, eikä tyhmennä minua, vaan lisää vain elämän värejä, joten uskon määrittelemättä sitä sen enempää.